Saavutettavuusveteraani muistelee: e-kirjat – rompuista direktiiviin
EU:n esteettömyysdirektiivin kansallisen toimeenpanon siirtymäkausi päättyy 28.6. Tämä tarkoittaa, että jatkossa muun muassa e-kirjojen tulee täyttää digipalvelulain saavutettavuusvaatimukset. Digipalvelulain taustalla on EU:n esteettömyys- ja saavutettavuusdirektiivien lisäksi YK:n vammaisyleissopimus. Lakimuutosten tarkoituksena on edistää kaikkien ja erityisesti vammaisten henkilöiden osallisuutta ja mahdollisuutta itsenäiseen asiointiin myös digitaalisessa ympäristössä.
Lakimuutoksessa säädetään laajalti digitaalisista palveluista, mutta Saavutettavuuskirjasto Celian kannalta tärkein lakimuutosten kohta koskee e-kirjoja. Laki velvoittaa kustantajia huolehtimaan, että e-kirjat ovat saavutettavia siten, että niitä voidaan lukea ja käsitellä. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Vaatimuksia on useita. Esimerkiksi jos kirja sisältää ääntä ja tekstiä, näiden pitää olla synkronoitu. Lisäksi muun muassa kirjan ominaisuudet eivät saa estää apuvälineiden käyttöä, lukijalla pitää olla mahdollisuus navigointiin kirjan sisällä ja kirjan esteettömyysominaisuuksista pitää tarjota metadataa.
Kannettavat laitteet mullistivat käytön
Saavutettavuuskirjasto Celiassa saavutettavuusasiantuntijana työskentelevä Kirsi Ylänne muistelee, kuinka hänen Celia-uransa alkuaikoina 2000-luvun alkupuolella e-kirjoja ei juurikaan edes ollut: ”Jossain ulkomailla taisi olla. Sitten oli romppukirjoja! Levyllehän ei mahtunut juuri mitään. Lisäksi pöytäkoneella lukeminen oli oma operaationsa. Järkeväksihän tämä tuli vasta siinä vaiheessa, kun kannettavat tietokoneet muuttuivat kannettaviksi, eivät enää raahattaviksi.”
Lopullisesti e-kirjat löivät läpi, kun kehitettiin kevyitä laitteita, joilla kirjoja pystyi lukemaan missä tahansa. Ensimmäinen Kindle julkaistiin vuonna 2007. Ylänne muistaa, kuinka Yhdysvalloissa alkoi laitteiden myötä oikein e-kirjabuumi. ”Kindle ja iPad muuttivat tilanteen ja e-kirjasta tuli varteenotettava vaihtoehto painetulle kirjalle. Lopullisesti tilanne tietysti muuttui, kun puhelimesta tuli pieni tietokone, joka kaikilla on omassa taskussa mukanaan,” Ylänne kertoo.
Celiassa e-kirjojen kehittäminen tapahtui asteittain. ”Meillä oli pitkään Luetus-formaatti, jossa on pelkkää tekstiä. Näitä kirjoja pystyttiin valmistamaan seitsemän kirjaa kuukaudessa. Daisy-formaatissa pystyttiin ottamaan jo kuviakin vaihtoehtoisine teksteineen mukaan ja lisäämään kirjan rakenteisuutta. Hyvin varhaisessa vaiheessa pohdimme jo tekstin ja äänenkin yhdistämistä. Ensimmäiset kokeilut sen suhteen tehtiin oman Näköpiste-tiedotuslehtemme kanssa, ja ensimmäinen kirja, jossa synkronoimme tekstin ja äänen, oli vuonna 2006 tuotettu Pietari – metropoli nurkan takana. Ensimmäinen ääntä ja tekstiä synkkaava kirja, jota olin itse tekemässä ja jossa oli kuviakin mukana, oli Peter von Baghin Sininen laulu vuonna 2008. Sitä rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa, ja ääntä siinä oli yli 30 tuntia”, Ylänne muistelee.
Lukuharrastuksen pelastaja, omistaminen hankalaa
E-kirja pitää edelleen pintansa. ”Äänikirjat ovat lyöneet paremmin läpi, mutta ihmisille, jotka haluavat ja pystyvät lukemaan perinteisesti, e-kirjat ovat loistava vaihtoehto. Kirjan voi hankkia kotoa käsin mihin vuorokaudenaikaan tahansa, ja kokonainen kirjasto kulkee mukana omalla laitteella. Esimerkiksi tekstin suurentaminen on ominaisuus, joka mahdollistaa monelle ihan jo ikänäön kanssa painivalle lukemisharrastuksen jatkumisen. Esteettömyysdirektiivin myötä esimerkiksi fonttien suurentaminen ja värien muuttaminen palvelevat myös monia,” Ylänne arvioi.
E-kirjan etuna on myös sen elinkaari. ”Nykyään kirja tulee monipuolistuneissa formaateissa ja e-kirja syntyy usein painetun kirjan sivutuotteena. Painetun kirjan elinkaari on valitettavasti hirveän lyhyt, mutta e-kirja on hengissä pidempään, koska sen varastointi ei maksa niin paljoa. Direktiivin vaatimuksia noudattavaa saavutettavaa e-kirjaa on helppo myös tarvittaessa päivittää,” Ylänne sanoo.
Ylänne kertoo, että täysin ongelmaton ei e-kirjakaan ole. ”Kuluttajan kannalta e-kirjassa hämärtyy se, onko kuluttaja oikeasti ostanut kirjan. Useissa palveluissa maksat käyttöoikeudesta, eli kun et enää maksa palvelusta, et voi enää lukea kirjaa. Esimerkiksi Amazonista et voi ladata e-kirjoja itsellesi. Siinä mielessä e-kirja eroaa usein perinteisestä kirjasta. Yksittäisten kappaleiden ostamisen pitäisi olla helpompaa, ja omistamisen pitäisi olla mahdollista myös sen jälkeen, kun jostain palvelusta luopuu,” Ylänne miettii.
Myös hyvälaatuisten saavutettavien e-kirjojen tuottamisessa on edelleen haasteita. ”E-kirjan tuottaminen muuta kuin tekstiä sisältäväksi saavutettavaksi versioksi on ollut pitkään työkaluihin liittyvä ongelma. Tekstin ja äänen synkronointi suomeksi sisältää usein edelleen käsityötä silloin, kun käytetään nauhoitettua ihmisääntä. Aukottomasti toimivaa puheentunnistusta ei ole vielä olemassa. Tämä luultavasti korjaantuu tekoälyn kehittymisen myötä ja urakka nopeutuu, kun saadaan työkaluja, jotka tunnistavat paremmin suomea. Lukulaitteissahan on kyllä jo hyviä koneääniä, etenkin englanninkielisissä versioissa,” Ylänne kertoo.
Direktiivi on ehdottomasti odotettu ja tervetullut sääntelyn muoto, mutta sekin jättää avoimia kysymyksiä. ”Direktiivissä määritellään esimerkiksi se, että äänen ja tekstin pitää olla synkronoitu, mutta ei sitä, millä tasolla. Jotta e-kirja olisi aidosti saavutettava, tämän synkronoinnin pitäisi toimia sana- tai virketasolla, mutta direktiivi jättää tulkinnan avoimeksi. Aika näyttää, miten direktiiviä sitten käytännössä sovelletaan. Markkinavalvonnallahan tämä määritellään, eli koska e-kirjat ovat palveluita, niin jossain vaiheessa joku valittaa, ja sitten oikeudessa päätetään, mihin raja lain tulkinnassa vedetään,” arvioi Ylänne.
Yksi koko ei sovi kaikille
Kun meillä nyt on direktiivi, niin tarvitaanko Celiaa enää? Ylänne sanoo, että todellakin tarvitaan.
”Menee aikaa, kunnes hommat ovat kunnossa. Saavutettavien e-kirjojen tekeminen vaatii kustannuskentältä taitoa. Lisäksi Celia on kirjasto, mikä tarkoittaa, että meidän kokoelmamme kattaa kaikenlaisia kirjoja – myös niitä vanhempia, joita ei ole aikoinaan e-kirjoina julkaistu. Jos niitä tarvitaan, me tuotamme ne. Toivotaan, että direktiivin ansiosta monet saavat tarvitsemansa e-kirjat kaupallisilta markkinoilta, mutta jatkossakin Celiassa tuotetaan äänikirjoja, pistekirjoja sekä hyvinkin pitkälle räätälöityjä e-kirjoja näkövammaisten tarpeisiin. Vaikka tekninen saavutettavuus kehittyy, niin kognitiivinen saavutettavuus on myös äärimmäisen tärkeää. Siihen Celiassa nyt erityisesti keskitytään,” Ylänne kertoo.
Ei voi myöskään olettaa, että kaikki haluaisivat tai edes pystyisivät käyttämään kaupallisia palveluita. ”Meidän lähtökohtanamme on etenkin lukemisesteisten henkilöiden tarpeet ja niiden kattava huomioiminen. Direktiivillä on hyvä ja tärkeä tarkoitus, mutta se sopii niille, jotka pystyvät e-kirjoja käyttämään ja kuluttamaan. Kaikki eivät pysty,” Ylänne muistuttaa.
Yksi osa-alue, jossa Celian asiantuntemus etenkin korostuu jatkossakin, on saavutettavien oppimateriaalien tuottaminen. ”Kaupallisten kustantajien sähköiset oppikirjathan ovat usein verkkoalustoja, eivät e-kirjoja, koska niissä on paljon monimutkaisia elementtejä. Celian asiantuntemusta tarvitaan, kun pitää pähkäillä vaikeita asioita. Esimerkiksi matemaattisten aineiden kohdalla voimme auttaa kustantamoja ratkaisemaan hankalia tapauksia,” Ylänne sanoo.
Pitkälle on siis tultu suhteellisen lyhyessä ajassa. Matkaa on kuitenkin vielä myös edessä. Osana Saavutettavuuskirjasto Celian lakisääteistä tehtävää saavutettavan julkaisemisen edistämiseksi Celia ja Suomen Kustannusyhdistys laativat yhdessä vuonna 2024 suomalaiselle kustannuskentälle Saavutettavan e-kirjan hyvät käytännöt -ohjeet, joita noudattamalla tehdään paitsi lainmukaisia, myös aidosti laadukkaita e-kirjoja. Nämä ohjeet ja paljon lisäohjeistusta löytyy Celian ylläpitämältä Julkaise kaikille -verkkosivustolta.