Siirry sisältöön

Lukijoiden ohjeet

Ohje Celian äänikirjojen lukijalle                             

Sisällysluettelo

Lukijalle

1. Rakenteinen Daisy-äänikirja

2. Äänikirjan lukemisen vaiheet
2.1. Luettavan kirjan valinta
2.2. Lukemiseen valmistautuminen
2.3. Kirjan sisällön välittäminen
2.4. Luennan virheiden korjaaminen
2.5. Äänikirjan lukijana kehittyminen

3. Äänikirjan lukemisessa olennaista
3.1. Kohderyhmän huomioiminen
3.2. Lukutehtävään keskittyminen ja läsnäolo
3.3. Luennan kohdistuvuus ja energia
3.4. Ajatuksen kuljetus ja luennan sujuvuus
3.5. Puhenopeus
3.6. Rytmitys ja vauhditus
3.7. Tauotus
3.8. Sana- ja ajatuspaino
3.9. Sävelkulku (intonaatio)
3.10. Tarinan kuljetus ja tekstin välittyminen

4. Ohjeita ja neuvoja eri tilanteisiin
Alaviitteet
Alkukuulutus
Animaatiot
Arvostelut, mainokset yms. lisämateriaali
Blogit
Copyright
Diagrammit
Dialogi
Erikoislyhenteet
Erikoismerkit
Erisnimet
Facebook-keskustelut
Fontti
Graafiset esitykset
Hakasulut
Hakemisto
Harvennettu teksti
Huutomerkki
Hymiöt
Internet-osoitteet
Internet-sivut (kuvana kirjassa)
Kartat
Kirjasintyyppi (fontti)
Kursivointi
Kuvanluenta
Kuvateksti
Kysymysmerkki
Lainasanat
Lainausmerkit
Lastenkirjojen luenta
Lihavointi
Loppukuulutus
Lyhenteet
Otsikkotasot
Painovirheet
Pilkku
Piste
PowerPoint-esitykset
Puuttuva teksti
Raamatun viittaukset
Runot
Sarjakuvat
Selkokieli
Sisällysluettelo
Sitaatit
Sitaattien yms. suomentajatiedot
Sulkumerkit
Sähköpostit
Taulukot
Tekstilainaukset kirjan tekstistä
Tekstityypit
Tietolaatikot
Toimitusohje
Vieraat kielet
Vieraskieliset nimet
Vierassanat
Viitteet
Vuosiluvut, epätarkat
Väliviiva
Yliviivattu teksti
Äänikirjaraati

5. Esimerkkejä luennasta
5.1. Tekstiesimerkkejä
5.2. Kuvanluenta
5.3. Taulukot ja graafiset esitykset

6. Hyödyllisiä linkkejä ja oppaita

Lukijalle

Äänikirjojen lukijana olet varmasti kokenut tunteen, kun lukeminen sujuu: olet sisällä tarinassa ja teksti soljuu eteenpäin kuin itsestään. Mutta todennäköisesti olet myös kohdannut tilanteita, joissa lukeminen kangertelee tai jokin seikka vaatii selvittämistä ennen kuin pääset jatkamaan. Nyt käsillä oleva ohje on tarkoitettu auttamaan näissä pulmatilanteissa sekä kiinnittämään huomiotasi asioihin, jotka ovat edellytyksenä sille, että lukemasi tarina välittyy kuulijalle.

Tämä ohje koskee lähinnä kauno- ja tietokirjallisuutta. Kaikkiin mahdollisiin lukutyössä esille tuleviin tilanteisiin ei ole voitu esittää toimintatapaa. Toisaalta ohjeen orjallinen noudattaminen ei sekään ole tarkoituksenmukaista, jos tekstistä tulee kohtuuttoman vaikeaselkoinen äänikirjan käyttäjälle. Erikoistilanteissa luottamus omaan ammattitaitoon ja harkinnan käyttö ovatkin tarpeen.

Jos olet vastikään aloittanut lukijana, ohje on suositeltava tietopaketti lukijan työhön orientoitumiseen, mutta kokeneellekin lukijalle se on hyödyllinen muistilista. Ongelmatilanteissa voit ottaa yhteyttä myös kyseisen äänittämön henkilökuntaan.

1. Rakenteinen Daisy-äänikirja

Celian tuottamat kirjat on tarkoitettu henkilöille, joille tavallisen painetun kirjan käyttäminen on hankalaa tai mahdotonta esimerkiksi lukivaikeuden, näkövamman, kehitysvamman tai lihastaudin vuoksi. Heille saavutettavaan muotoon tuotetut kirjat tarjoavat mahdollisuuden kirjallisuudesta nauttimiseen ja tiedonhankintaan.

Daisy-äänikirja on osa Celian tuotepakettia, johon kuuluvat myös DaisyTrio-, piste- ja elektroniset kirjat. Celian äänikirjoissa käytetään kansainvälistä saavutettavien kirjojen julkaisustandardia, Daisy-formaattia (Digital Accessible Information SYstem). Sen ansiosta Daisy-äänikirjan käytettävyys on mahdollisimman samanlainen kuin painetun kirjan, jonka otsakkeet, kuvat ja tietolaatikot voi katselemalla ja selailemalla lukea tai sivuuttaa. Samaan tapaan voi Daisy-äänikirjan rakenteen avulla selata haluttuja sisältökokonaisuuksia: tavallisesta kaupallisesta cd-äänikirjasta poiketen Daisy-kirjassa on sivunumeroinnin ja ohjelmallisesti selattavien otsikoiden avulla mahdollista päästä suoraan johonkin tiettyyn sisällön osaan ja myös ohittaa joitakin osioita. Ilman tätä rakenteisuutta ainoa mahdollisuus olisi siirtyä kelaamalla audiotiedostossa eteen- tai taaksepäin.

Rakenne vaikuttaa myös Daisy-äänikirjan toimittamiseen: erilaisia otsikkotyyppejä ei tarvitse tuoda esille luennan keinoin kuten tavallista äänikirjaa luettaessa, vaan otsikkotyyppi erotetaan muista otsikoista rakenteen avulla. Daisy-kirjan luennassa ei siten tarvitse korostaa sisältöjärjestystä, esim. ”Sitten kirjassa on…”, koska se ilmenee kirjan rakenteesta. Celian Daisy-kirjan rakennevaatimuksista on olemassa erillinen tekninen dokumentti.

Painetun kirjan rakennetta voi olla joskus mahdotonta toteuttaa täydellisesti äänikirjassa. Rakenteista äänikirjaa tulisikin ajatella omana itsenäisenä, painetusta kirjasta riippumattomana kokonaisuutena.

Esimerkki Daisy-lukuohjelmasta (klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Daisy-lukuohjelma:

Dolphin EasyReader -ohjelman käyttöliittymä. Käyttäjä pystyy navigoimaan kirjassa mm. vasemman puolen otsikkovalinnoilla.

Takaisin sivun alkuun

2. Äänikirjan lukemisen vaiheet

Kirjan lukeminen äänikirjaksi pitää sisällään monta vaihetta, joista studiossa tapahtuva luenta on vain yksi, vaikkakin se kuuluvin osa tehtävää. Sitä ennen pitää valita luettava teos ja valmistautua lukemiseen. Luennan edistyessä tulosta on välillä myös korjailtava.

2.1. Luettavan kirjan valinta

Joidenkin äänikirjojen kohdalla lukijan valinta on erityisen tärkeää. Jos kirjassa on selvästi minäkertoja tai teksti on muuten selkeästi jommankumman sukupuolen näkökulmasta kirjoitettu, lukijan tulee olla samaa sukupuolta ja ääneltään ”samanikäinen”. Jos kirja sisältää vieraskielisiä lainauksia tai sanoja, on lukijan äännettävä ne oikein. Jos kirjassa käytetään murretta, täytyy lukijan tuntea tämä murre.

Joskus luettavan kirjan valinnassa saattaa olla perusteltua ottaa huomioon esimerkiksi lukijan persoonallinen äänen laatu, joka voi ilmentää osuvasti teoksen kohdehenkilöä (esim. nuortenkirjat, elämäkertaromaanit ja muistelmat). Samoin lukijalle ominainen tapa käyttää ääntä voi sopia erityisen hyvin tiettyä genreä edustavien kirjojen luentaan (esim. jännitysromaanit).

Lukijan motivoituneisuus lukemiseen ja kiinnostus aiheeseen viestittyvät äänikirjan kuuntelijalle selvästi, joten kirjavalinta on myös siltä osin merkityksellinen. Lukijan onkin hyvä tuntea omat vahvuus- tai erikoisosaamisalueensa. Opinnot tai harrastuneisuus jollakin erikoisalueella (esim. tähtitiede, luonnontieteet) voivat antaa valmiudet sen alan kirjallisuuden luentaan. Tai tietyn murteen taitaminen saattaa ohjata niiden kirjojen äärelle, joissa tätä murretta esiintyy. Aina luettavaa kirjaa ei kuitenkaan voi valita, ja taito motivoitua kulloinkin luettavana olevasta kirjasta on lukijan ammattitaitoa.

2.2. Lukemiseen valmistautuminen

Lukijan on perehdyttävä luettavan kirjan sisältöön huolellisesti etukäteen.  Ennakkovalmistautumisessa lukija muun muassa hahmottaa teoksen genren ja tekstin tyylilajin. Ne taas vaikuttavat tekstin lähestymistapaan, luennan tyyliin ja lukijan valitsemaan lukutapaan.

Valmistautumisessa on usein tarpeen käyttää muitakin lähteitä kuin luettavaa kirjaa, mm. hakuteoksia, sanastoja ja sanakirjoja. Vieraskielisten nimien ja sanojen äänneasu on selvitettävä. Apuna suositellaan käytettäväksi esimerkiksi äänikirjaraadin laatimaa luetteloa kielten asiantuntijoista (Apua ääntämiseen: luettelo kielten taitajista äänikirjanlukijoille), joka on saatavissa äänittämöistä.

Lisäksi on tutustuttava Celian ohjeistukseen kuvien, taulukoiden, aakkosellisten hakemistojen ym. luennasta. Nämä kirjakohtaiset ohjeet ovat äänittämöön lähetetyssä Celian kirjakohtaisessa toimitusohjeessa. Esimerkiksi kuvaa luettaessa on hyvä laatia teksti valmiiksi etukäteen. Jos lukija ennakkovalmistautumisen yhteydessä huomaa seikkoja, joiden vuoksi hän haluaa poiketa ohjeista, tulee ottaa yhteyttä Celiaan (hankinta@celia.fi).

Lukemiseen valmistautuminen pitää sisällään myös ne puitteet, joissa luenta tapahtuu. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää luenta-asentoon, mikrofonin sijaintiin ja asentoon sekä muihin luentaan vaikuttaviin seikkoihin. Tärkeää on myös luoda rauhallinen ympäristö, jotta keskittyminen lukemiseen on esteetöntä.

Olennainen osa lukutyöhön virittäytymistä ja ennaltaehkäisevää työsuojelua on äänen ja kropan lämmittely. Suositeltavaa on ennen lukemiseen ryhtymistä herätellä keho ja ääni erilaisin rentoutus-, venyttely-  ja ääniharjoittein, joita löytyy esimerkiksi rentoutus- ja äänenkäytön oppaista. Lukutilanteeseen huolella viritetty ääni-instrumentti kestää paremmin lukemisen aiheuttamaa rasitusta ja tuottaa laadultaan tasaisempaa luentaa kuin kylmiltään käyttöönotettu.

Lukemisen kestäessä pidä riittävästi taukoja ja siemaile vettä usein – ne ehkäisevät äänen käheytymistä.

2.3. Kirjan sisällön välittäminen

Celian lukemisesteisille asiakkaille tavallinen kirja ja äänikirja eivät ole vaihtoehtoisia. Siksi äänikirjoissa välitetään painetun kirjan sisältö äänikirjan kuuntelijalle mahdollisimman tarkasti.

Äänikirjaan luetaan painetun kirjan sisältö sen mukaan, mitä tässä yleisohjeessa ja Celian julkaisukohtaisessa toimitusohjeessa ilmoitetaan. Yleisohjeena on, että äänikirjaan luetaan painetusta julkaisusta kaikki, mitä ei ole Celian toimitusohjeessa ohjeistettu jättämään lukematta. Toisaalta kirjan sisältöön ei lukija saa lisätä mitään, esim. omia kommentteja. Jos kirjassa on selviä painovirheitä, ne korjataan. Muuten kirjan sisältöön, kuten esimerkiksi asiavirheisiin, ei puututa.

On tärkeää huomioida kohderyhmä, kenelle kirjaa lukee. Esimerkiksi lastenkirjoissa lukutapa voi olla värikkäämpi ja tekstiä enemmän elävöittävä kuin aikuisten kirjoissa keskimäärin. Muuten lukutavan äänikirjassa tulee olla sellainen, että kirjan sisällön tulkinta jää kuulijalle. Lukijan ääni ei saa peittää kirjailijan ääntä.

2.4. Luennan virheiden korjaaminen

Kussakin äänittämössä on omat käytänteensä luennan virheiden korjaamiseksi. Tärkeintä on tehdä korjaukset heti virheen tapahduttua, jotta ne eivät unohdu ja jää valmiiseen äänikirjaan.

Celian vastaanottotarkistuksessa valmiista äänikirjoista kuunnellaan valitut kohdat ja paikoin tekstiä yleiskuvan saamiseksi luennan laadusta, mutta kirjan koko sisältöä ei ole mahdollista käydä läpi. Tämän vuoksi lukijan vastuu luennan laadusta korostuu. Jos luennassa tai kirjan rakenteessa todetaan vakavia virheitä, kirja tai osa siitä palautetaan ao. äänittämölle uudelleen tehtäväksi.

2.5. Äänikirjan lukijana kehittyminen

Ammattitaitoisen luennan perusta on terve ääni ja riittävän hyvä äänenkäyttö. Äänenkäyttöä voi kehittää hankkimalla perustietoa alan kirjoista sekä erilaisilla harjoitteilla. Aktiivinen äänenhuolto on tärkeää lukutyössä. Lukijoille järjestetään Celiassa äänenhuollon koulutusta aika ajoin. Pitemmällä tähtäyksellä ammattitaitoaan voi kehittää esim. Alexander-tekniikkaa opiskelemalla tai osallistumalla puheilmaisun kursseille, joilla käydään läpi äänenkäytön perusasioita: rentoutta, hengitystä, artikulointia jne. Mainittuja kursseja järjestävät mm. kansalais- ja työväenopistot.

Äänen rasittuminen ja lukutavan manerisoituminen uhkaavat erityisesti pitkään alalla olleita ja paljon lukevia lukijoita, jos äänenkäyttöön ja aktiiviseen läsnäoloon lukemisen aikana ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Maneerinen lukutapa saattaa ilmetä esimerkiksi luennan etenemisenä korostetusti lause kerrallaan kaavamaisella sävelkululla, jolloin vaikutelma luennasta on mekaaninen, lähes konemainen. Se voi tuottaa myös ajatukseltaan päättymätöntä luentaa, jolloin luenta jatkuu samalla sävelkorkeudella välimerkkejä juurikaan rekisteröimättä. Korjaavana toimenpiteenä on löytää jälleen aktiivinen vireystila ja läsnäolo lukutyöhön, koska työskentely ”vanhalla rutiinilla” on omiaan altistamaan maneereille.

Selvissä ääniongelmissa on perusteltua pitää kokonaan taukoa lukutyöstä, sillä lukemisesta rasittunut äänielimistö tarvitsee lepoa palautuakseen. Näissä tilanteissa on aina syytä kiinnittää erityistä huomiota omaan äänenkäyttöön ja sen mahdollisiin puutteisiin. Pitkään jatkuneiden ääniongelmien selvittämiseksi voi olla tarpeen käyttää esim. foniatrin (puhe- ja äänihäiriöiden erikoislääkäri) asiantuntemusta.

Omaa luentaa voi kuunnella studiossa esim. yhdessä äänittämön henkilökunnan kanssa, sillä ulkopuolinen havaitsee usein herkemmin muutokset äänenkäytössä ja luennassa. Äänittämöt voivat antaa lukijalle hänen lukemaansa materiaalia myös kotona kuunneltavaksi. Palautetta äänikirjojen luennasta antavat aktiivisesti niin ikään Celian asiakkaat. Myös äänikirjaraati kuuntelee säännöllisesti otteita Celian tuottamista äänikirjoista lukijaseurannassa ja antaa palautetta. Sekä kuuntelijoiden että äänikirjaraadin antamat palautteet toimitetaan äänittämön kautta lukijoille.

Takaisin sivun alkuun

3. Äänikirjan lukemisessa olennaista

Seuraavassa on listattu tekijöitä, jotka vaikuttavat olennaisesti luentaan ja siihen, välittyykö kirjan sisältö äänikirjan kuuntelijalle. Nämä tekijät ovat usein myös sidoksissa toisiinsa, esimerkiksi luennan jäsentymättömyys kertoo usein lukijan vaikeuksista hahmottaa tekstikokonaisuuksia tai läsnäolon puutteesta.

Mainitut tekijät ovat yhteisiä kirjallisuuden eri lajeille, kirjallisuusgenreille ja eri tekstityyleille. Esimerkiksi sujuva ajatuksenkuljetus tai luennan kohdistuvuus ovat tärkeitä niin tietokirjaa kuin kaunokirjallista teosta, niin dekkaria kuin laajaa epookkiteosta, niin esseetä, pakinaa kuin satiiriakin luettaessa.

3.1. Kohderyhmän huomioiminen

Ensimmäinen huomioon otettava asia lukiessasi äänikirjaa on kohderyhmä: onko luettavanasi lastenkirja vai aikuisille suunnattu teos.

Lapselle satua lukiessa lukutapa ja äänenkäyttö ovat luontaisesti erilaiset kuin aikuiselle kirjaa lukiessa. Lastenkirjojen kohdalla luennan vivahteet – äänensävyt ja niiden vaihtelut –  korostuvat. Silti myös lastenkirjoja lukiessa läsnäolo on tärkein ohjenuora: kun olet sisällä kertomassasi tarinassa, ylitulkitsemisen vaaraa ei ole.

Ennen lukemista tutustu hyvin lastenkirjan sisältöön, jotta saat käsityksen siitä, minkä ikäiselle lapselle kirja on suunnattu. Tämän perusteella voit valita ja tarkentaa lukutavan ja kerronnan tyylin.

3.2. Lukutehtävään keskittyminen ja läsnäolo

Olennaisen tärkeää on lukijan kyky olla läsnä tekstissä ajatuksellisesti ja emotionaalisesti, mikä välittyy kuulijalle luontevana eläytymisenä tekstiin.­

Äänikirjan kuuntelijan kannalta luennan mukaansatempaavuus – luennan imu – syntyy juuri lukijan läsnäolon intensiivisyydestä. Sitä vastoin tekstin tarkoitushakuinen elävöittäminen ja värittäminen välittyvät kuulijalle herkästi teennäisyytenä. Myöskään tasaisen monotoninen luenta ei riitä pitämään kuuntelijan kiinnostusta yllä.

Läsnäolo edellyttää keskittymistä juuri siihen teokseen, tekstiin ja tarinaan, joka kulloinkin on luennan kohteena.

3.3. Luennan kohdistuvuus ja energia

Taidokas luenta kohdistuu selvästi kuulijalle. Parhaimmillaan luenta on tarinan kertomista toiselle ihmiselle, äänikirjan kuuntelijalle. Luennan tarkka kohdentaminen suuntaa ja selkeyttää puheentuottoa, jolloin vokaalit ovat avoimia ja puheen suunta selkeästi ulospäin lukijasta. Päinvastainen vaikutelma syntyy, kun luennan kohdistuvuus on heikko: tällöin puhe ikään kuin jää suun sisätilaan, ja kuulostaa siltä, että lukija lukee itselleen. Myös selkeä artikulointi lisää osaltaan luennan kohdistuvuutta, sillä konsonantit tuovat rytmiä ja tanakkuutta puheeseen.

Kohdistuvuuteen vaikuttavat myös lukijan energiataso ja lukuasento. Kun hyvä lukuasento ja riittävä energiataso pysyvät yllä koko lukemisen ajan, äänteet kuuluvat loppuun asti, eivätkä esimerkiksi heikkene lauseen tai virkkeen loppua kohti. Lukijan lukuasennolla ja energialla on myös suora yhteys hengityksen toimivuuteen, sillä hengityksen tasainen ja hallittu virtaus edellyttää kykyä ylläpitää kehon energiataso riittävänä ja vakaana.

3.4. Ajatuksen kuljetus ja luennan sujuvuus

Luentaa sujuvoittaa hyvä lukutekniikka, toisin sanoen taito ymmärtää ja ottaa vaivatta haltuun laajoja tekstikokonaisuuksia. Tällöin luenta etenee pikemmin ajatuskokonaisuuksittain kuin sana kerrallaan.

Tekstikokonaisuuksien vaivaton hahmottaminen on lukijalle välttämätöntä, koska kuulija ymmärtää tekstiin sisältyvät merkitykset vain oikein rytmitetystä ja painotetusta luennasta. Paitsi luennan rytmi myös lukunopeus ja tauotus ovat tällöin luontevia.

3.5. Puhenopeus

Puhenopeus on se peruspulssi, jolla luenta etenee. Lukijan puhenopeudella on suuri merkitys kuulijan lukukokemuksessa. Parhaassa tapauksessa kuulija saa kokemuksen jouhevasti etenevästä tarinasta, pahimmillaan kuulijalle jää kokemus laahaavasta tai hätäisestä luennasta.

Puhenopeudelle ei sinänsä voi määrittää mitään ”oikeaa” vakionopeutta, koska puhenopeus vaihtelee persoonakohtaisesti. Oleellista on tarkastella lukijan puhenopeutta luentatilanteessa suhteutettuna hänen luontaiseen puhenopeuteensa sekä kirjailijan kerronnan tyyliin ja rytmiin.

Jos luenta on lukijan luontaiseen puhenopeuteen verrattuna liian nopeaa, vaikutus ulottuu usein myös artikulaatioon, jolloin puhe puuroutuu ja selvyys kärsii. Jännittäminen ja kiire vaikuttavat lukunopeutta lisäävästi. Jos luenta on sen sijaan liian hidasta suhteessa lukijan luontaiseen puhenopeuteen, on tuloksena luentaa, joka välittyy kuulijalle herkästi opettavaisena tai alleviivaavana lukutapana. Yliyrittäminen, esim. yliartikulointi, saattaa johtaa tällaiseen kankeaan luentaan.

Kummassakin tapauksessa on hyvä rauhoittaa lukutilanne ja keskittyä tarinaan, jota lukija on välittämässä kuulijalle. Usein rentouden lisääminen luentaan auttaa.

3.6. Rytmitys ja vauhditus

Luennan tarkoituksenmukainen rytmittäminen ja vauhdittaminen tekevät tarinan eläväksi. Ne syntyvät parhaimmillaan luontaisen tekstiin eläytymisen kautta, eivät irrallisina tehokeinoina.

Joskus teoksessa tai sen osassa on saatettu leikitellä rytmiikalla. Esimerkkinä voi mainita vapaamuotoisen runon esitystavat, jolloin tekstin sijoittelu kirjan sivuille antaa lukijalle myös visuaalisen elämyksen. Sen välittäminen äänikirjassa puheen keinoin on vaativaa, eikä aina edes mahdollista. Lukijan tulee kuitenkin pyrkiä välittämään teoksen tai kirjailijan lauserytmi kuuntelijalle.

3.7. Tauotus

Luonteva tauotus syntyy lukijan läsnäolosta, silloin kun lukijan ajatus on luettavassa tekstissä.

Tauottamalla lukija jäsentää tekstiä, kuten kappalejakoa tai dialogissa puhujan ja puheenvuoron vaihtumista. Tauotusta voi käyttää luennassa myös tehokeinona, esim. lisäämässä epätietoisuuden tai yllättävyyden vaikutelmaa. On kuitenkin oltava valppaana, ettei taukojen käyttö tee luennasta tarkoitushakuista vaan tukee aina kirjan sisällön ja tunnelman välittymistä.

3.8. Sana- ja ajatuspaino

Suomen kielessä sanapaino on aina ensimmäisellä tavulla, yhdyssanoissakin siis sanan alkuosan ensimmäisellä tavulla.

Ajatuspainon kohdalla yhtenä hyväksi koettuna työkaluna on tekstin verbien energian tunnistaminen ja sitä kautta tapahtumisen ja toiminnan kulloisenkin energian tavoittaminen luennassa. Jos luennassa verbit jäävät muun aineksen varjoon tai niiden tarjoama energia kokonaan käyttämättä, luetusta tekstistä muodostuu epäintensiivistä ja rytmitöntä.

Esimerkkejä verbien sisältämän energian tunnistamisesta:

1. mennä suhteellisen neutraali, lähteä/poistua tarkempi ja siksi jännite kasvaa, jättää taakseen edelleen intensiivisempi, paeta jo isoa energiaa sisältävä

2. tulla < saapua << lähestyä<<< hyökätä jne.

Taitavassa luennassa yksittäiset sanat eivät korostu tai saa erityistä painoarvoa, vaan luenta etenee tasaisesti kokonaisuuksia tavoittaen. Jonkin sanan tarkoituksellinen painottaminen on aina tehokeino, jota kannattaa käyttää hyvin harkitusti. Ajatusta tai sanaa korostavan efektin voi saada aikaan myös ääntä vaimentamalla (ns. vaimentaen vahvistaminen), mikä ei tarkoita kuitenkaan kuiskailua tai kuiskaamista.

3.9. Sävelkulku (intonaatio)

Sävelkulun eli intonaation tulee suomenkielistä kirjallisuutta luettaessa olla suomen kielen mukainen. Suomen kieli toteuttaa periaatteeltaan laskevaa sävelkulkua, josta ei kuitenkaan voi tehdä mekaanista puhunnan elementtiä, vaan kokonaisuuksien tavoittelu on ensisijaista.

Vieraskielistä kirjallisuutta lukiessa täytyy tuntea kyseiselle kielelle ominainen intonaatio. Esimerkiksi ranskan kielessä pelkällä intonaation vaihdoksella myös lauseen merkitys muuttuu.

Intonaatioon on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota lukutyössä, koska nimenomaan sävelkulun manerisoituminen on vaarana paljon lukevilla lukijoilla. Hyvä keino havaita mahdollisia muutoksia onkin kuunnella omaa luentaansa säännöllisesti. Maneerisesta lukutavasta voi päästä eroon esimerkiksi ulkopuolisessa ohjauksessa.

3.10. Tarinan kuljetus ja tekstin välittyminen

Kirjan sisältö välittyy kuulijalle, kun lukija on
·         motivoitunut välittämään sisällön kuulijalle
·         lukutilanteessa läsnä sekä ajatuksellisesti että emotionaalisesti, jolloin tarinan välittäminen on luontevaa
·         tietoinen hyvän luennan edellytyksistä ja vaatimuksista sekä
·         tietoinen omista taidoistaan lukijana

Takaisin sivun alkuun

4. Ohjeita ja neuvoja eri tilanteisiin

Tässä luvussa on esitetty aakkosjärjestyksessä yleisimpiä äänikirjojen lukemiseen liittyviä kysymyksiä ja tilanteita ohjeineen. Esimerkkien lukija: Anu Vilhunen.

Alaviitteet
ks. Viitteet

Alkukuulutus
Alkukuulutukseen kuuluvat tiedot kirjan nimestä, tekijöistä ja lukijasta. Lisäksi lopuksi luetaan tietoa äänikirjan käytöstä, esim. ”Tietoa Daisy-kirjasta. Äänikirja on selattavissa luku- ja
sivutasolla. Sivunumeroita ei sanota.”.
Celian tuottamissa äänikirjoissa kuulutusten tiedot esitetään aina samassa järjestyksessä huolimatta siitä, missä järjestyksessä tiedot esitetään painetussa kirjassa.

Animaatiot
ks. Sarjakuvat ja animaatiot

Arvostelut, mainokset yms. lisämateriaali
Arvosteluja, arvioita, mainoksia tai muuta kirjan kannalta epäolennaista lisämateriaalia ei lueta, jollei kyseessä ole kirjan ymmärtämisen kannalta tärkeää tietoa. Myöskään näytelukuja sarjojen tulevista osista tai kirjailijan uutuuksista ei lueta. Etu- tai takaliepeissä sijaitsevia otteita kirjan leipätekstistä ei lueta.

Blogit
ks. Sähköpostit, blogit, Facebook-keskustelut

Copyright
Äänikirjaan luetaan julkaisun ensimmäisiltä sivuilta löytyvä copyright-tieto. Luettava copyright-tieto on joko ilmoitettu julkaisukohtaisessa toimitusohjeessa tai ympyröity lyijykynällä painetusta julkaisusta. Copyright-tietoja voi olla useita, ilmoitettu luetaan. Kirjassa siteerattujen runojen, näytelmien yms. copyright-tietoja ei lueta. Myöskään kuvien copyright-tietoja ei lueta.

Diagrammit
ks. Graafinen esitys

Dialogi
Lukiessaan dialogia lukijan tulee ratkaista, miten ilmaista puhujan vaihtuminen tai vuorottelu. Erityisen tärkeää tämän ilmaiseminen on silloin, kun tekstistä ei käy ilmi kuka puhuu, vaan vuorosanat seuraavat toisiaan joskus pitkänäkin jatkumona. Sen sijaan, että lukija alkaisi keinotekoisesti muuttaa ääntään eri ikäiselle tai tyyliselle kuvitteelliselle puhujalle (omasta mielestään) sopivaksi, puheenvuoron vaihtumisen voi ilmaista hyvinkin hienovaraisin keinoin. Tällaisia ovat esimerkiksi:

  • artikulaation vaihtelu (esim. huoleton -> täsmällinen)
  • puheen rytmin muutos
  • puhenopeuden muutos (esim. verkkainen -> supliikki )
  • sävelkorkeuden muutos (esim. sävelkorkeuden hienovarainen nousu tuo puheeseen kepeyttä)
  • mentaalinen muutos, joka ilmentää puhujan mielentilaa (esim. alakuloinen, innostunut, hämmentynyt). Tekstin asia- ja tilanneyhteys sekä lukijan intuitio ratkaisevat tämän ilmaisukeinon käytön.
  • tarkoituksenmukainen tauotus

Kaikkien edellä mainittujen kohdalla kyse on pienistä vivahde-eroista, jotka syntyvät usein luonnostaan lukijan ollessa läsnä lukemassaan tekstissä. Tällöin ne myös välittyvät kuulijalle selvästi.
Asia toimii myös toiseen suuntaan: toisin kuin liioitellut puheäänen muutokset (roolittaminen) ja niiden tuloksena tuotetut usein epäuskottavat henkilöhahmot, hienovaraiset tavat ilmaista puhujan vaihtumista edesauttavat lukijan läsnäoloa itse tarinassa ja siten sisällön välittymistä kuulijalle.

Esimerkki, klikkaa ja kuuntele. Lukija Vesa Vierikko, Aleksi Aalto: Rintaperillinen, Paasilinna 2014, yhteistuotanto Elisa-kirja/Celia.

Erikoislyhenteet
Kuvakirjoitusta lähenevät tekstilyhenteet voidaan lukea auki, esim. Lilja 4-ever luetaan: Lilja fooevə. Lyhenne voidaan myös kuvata ensimmäisellä lukukerralla, jos sen merkitys ei tulisi muuten selville, esim. Teemu Sel8nne: ”Teemu Selänteen nimi kirjoitettuna niin, että sukunimen ä-kirjaimen tilalla on numero kahdeksan”.

Erikoismerkit
@ luetaan ”ät” (esim. sähköpostiosoitteessa)
& luetaan ”et” (esim. Rampe & Naukkis)
# luetaan ”risuaita”. Merkkiä ei lueta jos kyseessä on luettelo tms. Jos kysymys on twitter-viestistä, se luetaan ”aihetunniste” tai ”avainsana”. Esim. ”Osallistu keskusteluun Twitterissä, avainsana kuntavaalit”.
/ on kauttaviiva, joskus myös vinoviiva, luetaan ”kauttaviiva” esim. nettiosoitteissa
\ on kenoviiva
£, $ (valuutat) luetaan auki suomenkielen sanajärjestyksellä, esim. $1 luetaan ”yksi dollari”
∞luetaan ”ääretön”
§ on lakipykälän merkki. Lakipykälän kappale on momentti.

Kreikkalaisen kirjaimiston ääntämisohje löytyy Wikipediasta (suomeksi-sarake): http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikkalaiset_kirjaimet#Kirjaimet

Erisnimet
Kirjan alkukuulutuksessa vieraskieliset nimitiedot, esim. kirjailijan nimi, luetaan ensin ja sen jälkeen avataan kirjain kirjaimelta (linkki alkukuulutus). Yleisesti tunnetut nimet jätetään avaamatta (esim. Agatha Christie). Tekstissä olevia erisnimiä, paikannimiä ym. ei lueta auki kirjan kirjaimelta.

Facebook-keskustelut
ks. Sähköpostit, blogit, Facebook-keskustelut

Fontti
ks. Kirjasintyyppi

Graafiset esitykset
Graafisilla esityksillä havainnollistetaan usein tilastollista tietoa. Usein graafinen esitys on koordinaatistoon sijoitettu kuvaaja (käyrä tai pylväikkö), joka kuvaa eri muuttujien välistä korrelaatiota. Graafinen esitys voi olla myös esimerkiksi ympyrädiagrammi, joka kuvaa eri suureiden suhteellisia osuuksia. Yksinkertaisimmillaan graafisessa esityksessä käytetään janoja tai pylväitä, joiden pituudet kertovat suureen määrän joko absoluuttisina arvoina tai suhteellisina osuuksina.

Graafista esitystä luettaessa on tärkeää edetä pääasioista pienempiin yksityiskohtiin.

Grafiikassa on usein pääotsikko ja mahdollisesti tietolaatikko käytetyistä suureista ja niiden luokittelusta. Nämä luonnollisesti luetaan. Koordinaatistoon sijoitetun kuvaajan, esim. pylväikön, selostuksessa luetaan pysty- ja vaaka-akseleille merkityt asteikot sekä pylväiden arvot ja niiden mahdolliset otsikot. Ympyrädiagrammissa luetaan ympyrän sektorien arvot ja niihin mahdollisesti liittyvät otsikot. Jos grafiikka on selitetty jo kirjan tekstissä, ei sitä kuvailla enää erikseen.

Esimerkkejä graafisten esitysten luennasta.

Hakasulut
Jos hakasulkeita on käytetty esimerkiksi lainauksessa osoittamaan lainaajan lisäystä, ne on aina luettava. Samoin menetellään, jos hakasuluin on erotettu teoksen toimittajan tulkitsevat lisäykset.

Luetaan: hakasulku alkaa / hakasulku päättyy

Hakemisto
Hakemistoja ei lueta, ellei Celian toimitusohjeessa toisin ilmoiteta.

Harvennettu teksti
Pääsääntöisesti harvennettua tekstiä, harvennusta, ei lueta auki, vaan se tuodaan esiin  luennan keinoin. Näkökulman vaihdos, aikatason siirtymä tms. ilmaistaan tauottaen (ks. Tekstityypit, Kursivointi, Lihavointi).

Huutomerkki
ks. Kysymys- ja huutomerkki

Hymiöt
Jos viesteissä on käytetty hymiötä, kerrotaan sen merkitys, esim. ”naurava hymiö”. Tämä pätee kuitenkin vain yleisesti tiedossa oleviin hymiöihin, esim. itkevä, naurava, silmänisku. Monet harvinaisemmat hymiöt ovat tulkinnanvaraisia ja riippuvat asiayhteydestä. Mikäli hymiö on vaikeasti tulkittavissa, voi sen kuvailun jättää pois. Laaja hymiösanakirja löytyy osoitteesta http://www.airteg.com/tekstiviestit/hymio-sanakirja/

Internet-osoitteet
Selkeät Internet-osoitteet luetaan, jos sivu on tärkeä tekstisisällön kannalta. Pitkiä tai sekavia osoitteita ei lueta. Tällaisista osoitteista voidaan kuitenkin lukea perusosa (esim. www.celia.fi), jos osoite on kirjan sisällön kannalta tärkeä. Kauttaviiva luetaan osoitteen sisällä ”kauttaviiva”. Kirjaan liittyvä Celian toimitusohje voi sisältää lisätietoa osoitteiden lukemisesta.

Esimerkki 1. (Osoite luetaan)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikkalaiset_kirjaimet#Kirjaimet
Luetaan: ”hoo tee tee pee kaksoispiste kauttaviiva kauttaviiva äf ii piste wikipedia piste oo är gee kauttaviiva wiki (kaksoisveellä) kauttaviiva kreikkalaiset alaviiva kirjaimet risuaita kirjaimet
http://www.kotus.fi/?s=2149
http://www.thl.fi/elintavat

Esimerkki 2. (Osoitetta ei lueta tai luetaan vain sen perusosa)
https://asiakaspalvelu.hs.fi/lukuoikeus/?ref=adword_hesari_helsingin%20%2Bsanomat&gclid
http://www.ts.fi/tstv/?id=34334686&type=recordvideo

Internet-sivut (kuvana kirjassa)
Luetaan kuten tavallinen kirjan sivu ja kuva. Aluksi on kuitenkin mainittava, että kyse on Internet-sivusta sekä sivun osoite. Lisäksi voidaan kertoa sivun sijainti sivuston hierarkiassa, jos on kysymys esim. lehden sivusta tietyllä osastolla. Sivulla olevia vakiokenttiä (haut, linkit muualle sivustossa jne.) ei lueta, jos niillä ei ole merkitystä kirjan ymmärtämisen kannalta.

Kartat
Karttoja ei lueta, ellei Celian julkaisukohtaisessa toimitusohjeessa toisin ilmoiteta. Kartan lukemiseen pätevät yleiset kuvanluennan ohjeet. Karttaa selostettaessa johdonmukaisesti liikkuva selostus on erityisen tärkeää. Kiintopisteeksi voi ottaa tekstin kannalta olennaisen kohteen (esim. kaupunki) ja käyttää apuna ilmansuuntia. Karttoja ei pääsääntöisesti lueta.

Kirjasintyyppi (fontti)
Kirjasintyyppiä ei mainita erikseen, jos tieto siitä ei ole olennainen kirjan sisällön kannalta. Jos esimerkiksi runossa on käytetty erilaisia fontteja, voidaan tästä mainita ennen sen lukemista.

Kursivointi
Pääsääntöisesti kursivointia ei lueta auki, vaan se tuodaan esiin vain luennan keinoin. Näkökulman vaihdos, aikatason siirtymä tms. ilmaistaan tauottaen. Kursiivi kuitenkin luetaan, jos tekstiosuus on pitkä ja olisi epäselvää, milloin kursiivi loppuu.

Luetaan: kursiivi alkaa / kursiivi päättyy

Esimerkki 1. kursiivi ilmaistaan luennan keinoin (klikkaa ja kuuntele).
Joku pedanttinen kirjastonhoitaja asetti teokset järjestykseen ja antoi niille nimet luetteloaan varten. Fysiikan jälkeen tulevan kirjan hän nimesi sangen mielikuvituksettomasti Fysiikan jälkeen tulevaksi kirjaksi, kreikaksi Metafysiikaksi.

Esimerkki 2. kursiivi ilmaistaan luennan keinoin (klikkaa ja kuuntele).
Kaikkein vakavimmissa rikoksissa, kuten murhajutuissa, vaaditaan todella vahvoja todisteita – eihän edes syytetyn oma tunnustus aina riitä tuomion langettamiseen – ja nyt on kyseessä keisseistä suurin ja vakavin. Missä itse maailmankaikkeus oli teon tapahtumahetkellä, lokakuun 22. päivän iltana vuonna – 13 700 000 000?

Esimerkki 3. kursiivi luetaan (klikkaa ja kuuntele).
Tässä vaiheessa on pakko pysähtyä ja vetää henkeä. Maailmasta tuskin löytyy heimoa tai kulttuuria, jolla ei olisi ollut omaa luomismyyttiään, suurta tarinaa siitä, mistä kaikki on tullut. Olipa impi, ilman tyttö, kave luonnotar korea. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Silloin ei ollut ei-olevaa eikä olevaa. Aikojen alussa vallitsi Ymir; ei hiekkaa, ei merta, ei suolavettä, ei maata alla, ei taivasta yllä, oli suunnaton kita, ruohoa ei ollut.
Luetaan:
Tässä vaiheessa on pakko pysähtyä ja vetää henkeä. Maailmasta tuskin löytyy heimoa tai kulttuuria, jolla ei olisi ollut omaa luomismyyttiään, suurta tarinaa siitä, mistä kaikki on tullut. Kursiivi alkaa Olipa impi, ilman tyttö, kave luonnotar korea. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Silloin ei ollut ei-olevaa eikä olevaa. Aikojen alussa vallitsi Ymir; ei hiekkaa, ei merta, ei suolavettä, ei maata alla, ei taivasta yllä, oli suunnaton kita, ruohoa ei ollut. Kursiivi päättyy

(Esimerkit 1-3: Valtaoja, Esko. Kaiken käsikirja. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2012)

Takaisin sivun alkuun

Kuvanluenta
Kuvat luetaan Celian kirjakohtaisen toimitusohjeen mukaisesti, ja yleensä kuvat ja niihin liittyvät kuvatekstit ohjeistetaan jättämään lukematta. Myöskään tekstissä olevia viittauksia kuviin ei tällöin lueta. Joissakin kirjoissa kuvat ovat olennainen osa kirjaa ja antavat lisäinformaatiota kirjan tekstiin. Tällöin Celia ohjeistaa kuvanluentaa.

Kuvanluenta on lukijan vapaamuotoinen selostus kirjan kuvasta. Kuvanluentaan tulee valmistautua ennalta ja kirjoittaa teksti valmiiksi, sillä vasta lukutilanteessa improvisoitu kuvailu jää sekavaksi. Kun laadit kuvaselostuksia, käytä selkeää yleiskieltä ja tee tekstistä helposti ymmärrettävää välttämällä lauseenvastikkeita, outoja sanoja ja monimutkaisia lauserakenteita. Kirjan tekijöiden kirjoittamaa kuvatekstiä ei toisteta enää kuvanluennassa. Kuvateksti kuitenkin luetaan ennen kuvanluentaa.

Kuvanluennassa lähtökohta on, että kerrotaan vain kuvassa olevat asiat, ei sitä mitä kuvassa ei ole. Näin siinäkin tapauksessa, että lukijalla itsellään olisi perusteellisempaa tietoa kuvan aiheesta. Tärkeää on myös selostaa neutraalisti kuvan kertoma asia, ei omaa tulkintaa kuvasta. Esimerkiksi kuvaus ”hurmaavat kiharat” sisältää tulkintaa. Sen sijaan ilmaisu ”Vaaleat kiharat putoavat paljaille olkapäille ja hiuksissa on kukka” sekä kertoo asian että antaa kuulijalle ainekset muodostaa oman mielipiteensä.

Kuva luetaan asteittain tarkentaen. Aluksi kuva nimetään antamalla sille otsikko. Otsikossa kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi, mikä ja mistä kuva on. Seuraavaksi kerrotaan kuvan varsinainen aihe tai tapahtuma ja lopuksi mahdolliset yksityiskohdat.

Esimerkki 1.
”Kuvassa on metallitanko.”
”Metallitanko on harmaa, ja sen pohjassa on alumiinin kemiallinen merkki Al.”

Esimerkki 2.
”Kuva rautatieasemalta 1900-luvun alkupuolelta.”
”Juna on juuri lähdössä rautatieasemalta.”
”Mies ja nainen juoksevat kohti junaa kantaen matkalaukkuja”.

Kuvaa, joka sisältää runsaasti yksityiskohtia, voi lähteä selostamaan tietystä pisteestä ja liikkua siitä johdonmukaisesti eri suuntiin (ylös, alas, vasemmalle, oikealle). Voi myös kiertää kuvaa myötä- tai vastapäivään ja käyttää ilmaisuja ”vasemmalla kuvassa”, ”etualalla kuvassa”, ”oikeassa ylänurkassa”, ”aivan kuvan yläreunassa” jne. Jos asiat kuvassa on sijoitettu perspektiiviin, voi kuvanluennassa käyttää esim. ilmaisuja ”taaempana kuvassa” tai ”kauempana kuvassa”.  Maalauksissa ja valokuvissa on olennaista mainita myös valaistus, esim. voimakas varjo, tumma alue, kirkas valonsäde.

Esimerkkejä kuvanluennasta.

Kuvateksti
Kuvatekstit luetaan vain jos Celian julkaisukohtaisessa toimitusohjeessa näin ohjeistetaan. Kuvateksti on tekijöiden kirjoittama osa kirjan tekstiä ja se on luettava äänikirjaan juuri sellaisenaan, sanatarkasti ja kokonaan. Jotta kuvateksti erottuisi selvästi muusta tekstistä, on ennen kuvatekstin lukemista mainittava ”kuvateksti”. Kuvatekstiä ei enää toisteta kuvanluennassa.

Kysymys- ja huutomerkki
Kysymysmerkki, samoin kuin huutomerkki ilmaistaan luennassa intonaatiolla (liioittelematta). Jos näiden välimerkkien käyttö poikkeaa varsinaisesta kieliopillisesta merkityksestä, ne luetaan harkiten.

Esimerkki:
Talousjohtaja pääsi (?) ennenaikaiselle eläkkeelle.
Luetaan:
Talousjohtaja pääsi suluissa kysymysmerkki ennenaikaiselle eläkkeelle.

Lainasanat
ks. Vierassanat

Lainausmerkit
Lainausmerkkejä ei pääsääntöisesti lueta. Lainaus tai repliikki voidaan usein ilmaista pienellä tauolla ja äänensävyn tai lukutavan muutoksella. Lainausmerkit kuitenkin luetaan,   jos lainaus on pitkä ja olisi epäselvää, milloin se loppuu. Kun lainausmerkit ovat osoittamassa sanatarkkaa lainausta siitä mitä joku on kirjoittanut tai sanonut, ne täytyy lukea (ellei muuten käy ilmi, että kyseessä on lainaus).

Luetaan: lainaus alkaa / lainaus loppuu

Esimerkki 1. lainaus ilmaistaan äänenpainolla (klikkaa ja kuuntele).
”Maalauksessa voi nähdä Lavoselle tyypillisen suojelusteeman enkelin suojelevissa eleissä lasta kohtaan”, todetaan näyttelyn esitteessä.
(Miettinen, Esko. Taivaallisia vieraita: kristillinen enkeliperinne Suomessa. Kirjapaja, 2012.)

Esimerkki 2. lainaus ilmaistaan äänenpainolla (klikkaa ja kuuntele).
Vuonna 1953 Vitold Gombrovitcz lainasi päiväkirjassaan erään lukijan kirjettä: ”Älkää missään tapauksessa kommentoiko itse! Keskittykää vain kirjoittamaan! Mikä vahinko, että olette antanut suostutella itsenne kirjoittamaan teoksiinne esipuheita ja vielä kommentaareja!”. Gombrovitcz vastasi aikovansa selittää ”niin paljon kuin voi, niin pitkään kun voi”, koska kirjailija, joka ei kykene puhumaan kirjoistaan, ei ole ”täysi kirjailija”. (Kundera, Milan. Esirippu. Siltala, 2013)

Esimerkki 3. lainaus luetaan (klikkaa ja kuuntele).
Pitkässä artikkelissa muuan arkkitehti-energiaparantaja selittää innostuneena, kuinka Lainaus alkaa ”Kvanttifysiikan mukaan aina, kun ajattelemme jotakin hyvää tai teemme hyvää, vedämme sitä myös puoleemme. Vastaavasti voimme myös vetää huonoja asioita puoleemme. Olemme siis tavallaan itse vastuussa kaikesta, mitä meille tapahtuu.” Lainaus päättyy.
(Valtaoja, Esko. Kaiken käsikirja. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2012)

Lastenkirjojen luenta
Lapselle satua lukiessa lukutapa ja äänenkäyttö ovat luontaisesti erilaiset kuin aikuiselle kirjaa lukiessa.
Ennen lukemista tutustu hyvin lastenkirjan sisältöön, jotta saat käsityksen siitä, minkä ikäiselle lapselle kirja on suunnattu. Tämän perusteella voit valita ja tarkentaa lukutavan ja kerronnan tyylin.
Lastenkirjojen kohdalla luennan vivahteet – äänensävyt ja niiden vaihtelut –  korostuvat. Silti myös lastenkirjoja lukiessa läsnäolo on tärkein ohjenuora: kun olet sisällä kertomassasi tarinassa, ylitulkitsemisen vaaraa ei ole.

Lihavointi
Pääsääntöisesti lihavointia ei lueta auki, vaan se tuodaan esiin vain luennan keinoin, selkeällä painotuksella (ks. Tekstityypit, Kursivointi, Harvennettu teksti).

Esimerkki 1. (klikkaa ja kuuntele).
Shewhartin lakia ei saa tulkita niin, ettei mitään olisi tehtävissä luonnollisen vaihtelun vähentämiseksi. Laki ei kiellä etsimästä uutta parempaa toimintatapaa tai tuotantomenetelmää. Meloja voi vähentää kajakin heilumista harjoittelemalla tai valitsemalla leveämmän kajakin.

Esimerkki 2. (klikkaa ja kuuntele).
Näissä tapauksissa matka-ajan vaihtelu johtuu jostakin erityisestä syystä. Kroonisen vaihtelun vastakohtana puhumme akuutista vaihtelusta. Hyväkin tennispelaaja voi joskus lyödä pallon vaikka katsomoon erityisen syyn, kuten kovan kiireen tai ulkoisen häiriötekijän vuoksi.

(Esimerkit 1-2: Pitkänen, Raimo. Mahdollisuuksien johtaminen. Suomen Laatukeskus Oy, 2002)

Loppukuulutus
Celian äänikirjojen loppukuulutus kertoo lukijalle kirjan päättymisestä ja tarkempia tietoja kirjasta. Loppukuulutus on muotoa: ”Tähän päättyi [teoksen nimi], tekijä(t) [tekijän nimi], lukija
[lukijan nimi].
Tämän jälkeen luetaan kirjan tietoja, mm. painos- ja kustantajatiedot, sivumäärä, suomentaja, copyright-oikeudet, ISBN, äänikirjan tuottaja, äänityspaikka, käyttöoikeus ja kustantajan esittely.
Celian tuottamissa äänikirjoissa kuulutusten tiedot esitetään aina samassa järjestyksessä huolimatta siitä, missä järjestyksessä tiedot esitetään painetussa kirjassa. Tarkempi esittely
loppukuulutuksen sisällöstä löytyy Celian tuotanto-ohjeista.

Lyhenteet
Lyhenteet luetaan harkinnan mukaan. Ne avataan silloin kun tekstin ymmärtäminen niin vaatii. Jos lyhenne on yleisesti tunnettu tai toistuu usein, se luetaan auki vain silloin kun se esiintyy ensimmäisen kerran tekstissä. Jos lukija ei tiedä lyhenteen merkitystä, sen voi tarkistaa esim. Kotimaisten kielten keskuksen lyhenneluettelosta. Jos lyhenteen merkitys jää silti epäselväksi, se luetaan sellaisenaan.

Lyhenteen lukemisessa on eri tapoja:

Varsinaiset sanalyhenteet, esimerkiksi dl, hlö, jr., mpm, arkkit. luetaan desilitra, henkilö, junior, matkapuhelinmaksu, arkkitehti.

Useammasta sanasta koostuvat vakiintuneet lyhenteet luetaan kirjaimittain, jolloin käytetään suomalaisia kirjainnimiä (äl, äm, än, jne.).  Esim. HS (hoo-äs), MTK (äm-tee-koo), SAK (äs-aa-koo), SPR (äs-pee-är), YK (yy-koo). Jos lyhenne ei ole vakiintunut tai ei tule esille asiayhteydestä, se luetaan ensimmäisellä kerralla esim. EKK (ee-koo-koo), Eläinlääketieteellinen korkeakoulu, TT, tekniikan tohtori

Myös vieraskieliset lyhenteet luetaan kirjaimittain useimmiten suomalaisten kirjannimien mukaan. Esim. NSA (än-äs-aa), WWF (vee-vee-äf). Vain silloin kun kyseessä on täysin suomen kieleen vakiintunut vieraskielinen lyhenne, käytetään vieraskielisiä kirjainten nimiä, esimerkiksi BBC (bii-bii-cii).

Lyhenne voidaan lukea myös sanaksi.
Esim. Evira, hetu, sotu, Kela, Unesco

Lyhenteen sijaan luetaan sen edustama ilmaus.
Esim. €  (euro, euroa jne.)

Takaisin sivun alkuun

Otsikkotasot
Otsikkotasot luetaan numeroilla, ei taivuttaen.

Esimerkki:
2.1.2. Karhun talviuni
Luetaan:
Kaksi piste yksi piste kaksi [tauko] Karhun talviuni

Painovirheet
Selvä painovirhe korjataan luennassa, esimerkiksi jos tavallinen sana on kirjoitettu väärin eikä se ole tekijän nimenomainen tarkoitus (”He tauasivat kuudelta.” luetaan ”He tapasivat kuudelta.”). Muuten kirjan sisältöön, kuten esimerkiksi asiavirheisiin, ei puututa. Myös kirjassa mahdollisesti käytetyt väärät termit tai nimivirheet ovat tekstin ominaisuuksia, eikä niitä korjata. Omia lukijan huomautuksia ei tekstiin saa lisätä, vaikka lukijan mielestä teksti sisältäisi esim. asiavirheen.

Pilkku
ks. Piste ja pilkku

Piste ja pilkku
Pääsääntöisesti välimerkkejä ei lueta, vaan ne tuodaan esiin luennan keinoin. Yleisimmät välimerkit piste ja pilkku tuodaan esiin ennen muuta ajatuksellisin ja rytmityksen keinoin, ei systemaattisesti tauottaen. Silloin kun on tarkoituksenmukaista, piste ja pilkku ilmaistaan tauolla.

PowerPoint-esitykset
PowerPoint-esitykset kuvaillaan samoilla periaatteilla kuin kuvat ja taulukot. Aluksi mainitaan ”PowerPoint-esitys” ja kerrotaan siihen sisältyvien diojen lukumäärä. Esitykseen merkityt yksittäiset sivunumerot luetaan, esim. 6/18 luetaan ”sivu kuusi kautta kahdeksantoista”.

Puuttuva teksti
Puuttuva teksti tai avoimeksi jäävä ajatus voidaan painetussa tekstissä merkitä eri tavoin. Kolmella pisteellä merkitään lyhyempää katkosta, ajatusviivalla pidempää katkosta. Se voidaan merkitä myös hakasuluilla tai kauttaviivalla. Jos tekstin puuttuminen on tekijän tarkoituksen tai ajatuksen ymmärtämisen kannalta tärkeää, luetaan: puuttuva teksti. Pidemmissä fragmentaarisissa teksteissä, joissa katkokset on merkitty, riittää usein, että lukija kommentoi tekstin ulkonäköä etukäteen.

Esimerkkejä:
Voihan s-a. Luetaan: Voihan äs ajatusviiva aa.
Voihan v… Luetaan: Voihan vee.

Raamatun viittaukset
Raamatun viittauksissa raamatun kirjan nimi luetaan aina kokonaan, kuten myös luvut ja jakeet. Jos teksti sisältää paljon viittauksia raamattuun, mainitaan sanat luku ja jae/jakeet vain ensimmäisellä kerralla.

Esimerkki:
1. Moos. 2: 4 – 8
Luetaan:
Ensimmäinen Mooseksen kirja luku kaksi [tauko] jakeet neljästä kahdeksaan.

Ei lueta toistettaessa:
Ensimmäinen Mooseksen kirja [tauko] kaksi [tauko] neljästä kahdeksaan.

Raamatun kirjojen nimet eri käännöksissä eroavat toisistaan lähinnä Vanhan Testamentin puolella, esimerkiksi vanhan suomennoksen (1938) Korkea Veisu on uudessa (1992) Laulujen laulu. Lyhenteitä auki lukiessa kannattaa olla tarkkana ja tarkistaa ne Suomen Ev. lut. Kirkon sivuilta. Kielitoimiston lehti Kielikello on myös julkaissut aiheesta artikkelin.

Runot
Runojen lukemisessa pätevät niin ikään tämän ohjeen luvussa 3 esitetyt asiat. Erityisen tärkeitä ovat lukijan ajatuksellinen ja emotionaalinen läsnäolo tekstissä sekä luennan kohdentaminen kuulijalle. Runojen välittämisessä kuulijalle on hyvä pitää mielessä, että kyse on nimenomaan runon lukemisesta, ei runonlausunnasta.

Muodoltaan runo voi olla mitallinen, yhteen sointuvin säeparein etenevä ns. riimiruno tai täysin vapaaseen muotoon kirjoitettu. Näiden lisäksi runo voi edustaa suorasanaista proosarunoa, aforismityyppistä ilmaisua tai tiettyyn traditioon sidottua esitystapaa (esimerkiksi japanilainen tanka-runous).

Runon typografia on mahdollisuuksien mukaan tuotava esiin luennassa. Esimerkiksi jos runoteksti on kirjoitettu maljan muotoon, asia kerrotaan ennen varsinaisen tekstin lukemista. Myös säerakenne on osa runon typografiaa. Runoa luettaessa on pyrittävä siihen, että luennasta käy ilmi runon säerakenne ajatuksen kuljetuksen kuitenkaan kärsimättä. Ajatus on siis tärkein myös tässä kirjallisuuden lajissa. Säerakenteen ilmaiseminen luennassa lienee helpoimmin toteutettavissa mitallisen runon kohdalla. Mutta myös vapaaseen muotoon kirjoitetun runon luennassa tekstin sijoittelu tulee mahdollisuuksien mukaan huomioida, koska typografia sinänsä luo tekstille uusia merkitysulottuvuuksia.

Sanasto
Sanasto luetaan Celian kirjakohtaisen toimitusohjeen mukaisesti. Usein sanasto luetaan äänikirjan alkuun, vaikka se olisi painetun kirjan lopussa.

Sarjakuvat ja animaatiot
Sarjakuvaa selostettaessa tulee aluksi kertoa sarjakuvan nimi, sarjakuvahahmot, tapahtumapaikat ja kuvien lukumäärä. Selostus tapahtuu kuva kuvalta tapahtumajärjestyksessä. Kuvia ei tulkita, vaan kerrotaan mahdollisimman neutraalisti kuvan olennaiset henkilöt, ympäristö ja tilanne: mitä kuvassa tapahtuu. Ei esim. kerrota henkilön olevan vihainen, vaan kuvataan ilmettä ”otsa rypyssä, suupielet alaspäin”. Yleisesti tunnettu piirroshahmo ensin kuvaillaan ja sitten mainitaan esimerkiksi ”hahmo tunnetaan nimellä Nalle Puh”.

Huumorisarjakuvaa selostettaessa ei kerrota mikä on sarjakuvan idea tai lopputulos, vaan kerrotaan kuvien sisältö niin neutraalisti, että kuuntelija voi itse tehdä tulkinnan. Animaatioita selostettaessa kerrotaan lisäksi animaation kesto, muuten luennan periaatteet ovat samat kuin sarjakuvassa.

Selkokieli
Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä. Selkokielellä kirjoitettuja kirjoja sanotaan selkokirjoiksi. Selkokielisen tekstin luentaan pätevät tämän ohjeen luvussa 3 annetut ohjeet. Selkokirjaa lukiessa ei ole mitään syytä pyrkiä korostetusti selkeään luentaan, sillä teksti on jo itsessään selkeää. Leskelä (2015) käsittelee hyvin selkopuhetta ja selkotekstin lukemista (kts. kirjallisuusluettelo).

Sisällysluettelo
Kirjan sisällysluettelo luetaan äänikirjan alkuun, myös siinä tapauksessa, että se painetussa kirjassa on kirjan lopussa.

Äänikirjan sivunumeroiden tulee vastata painetun kirjan sivunumeroita. Jos jokin kirjan osio (esim. sivun kokoinen tietolaatikko) joudutaan lukemaan toiseen kohtaan äänikirjassa (usein kappaleen loppuun), äänikirjan sivunumerointi tulee poikkeamaan tältä osin painetun kirjan sivunumeroinnista. Tällaisessa tapauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että äänikirjan sisällysluettelon sivunumerot vastaavat äänikirjan sisällön mukaista sivunumerointia.

Jos jotakin sisällysluettelossa mainittua kokonaisuutta ei lueta äänikirjaan, sisällysluettelon loppuun lisätään huomautus asiasta, esim. ”Huomautus: Äänikirjaan ei ole luettu seuraavia osioita: Kiitokset, Kirjallisuutta ja Henkilöhakemisto”.

Takaisin sivun alkuun

Sitaatit
ks. Lainausmerkit

Sitaattien yms. suomentajatiedot
Sitaattien yms. suomentajatietojen lukemisesta ohjeistetaan aina julkaisukohtaisessa toimitusohjeessa. Jos muuta ohjetta ei ole, tietoja ei lueta.

Sulkumerkit
Sulkumerkit  jätetään pääsääntöisesti lukematta, useimmiten ne ilmaistaan äänenpainolla. Harkinnan mukaan sulut luetaan silloin, kun se on tekstin ymmärtämisen kannalta välttämätöntä. Sulut luetaan, jos niissä oleva teksti on pitkä, ja loppusulun paikka jäisi muuten epäselväksi, samoin jos niitä on käytetty tehokeinona.

Luetaan: sulku alkaa / sulku päättyy

Esimerkki 1. sulut ilmaistaan äänenpainolla (klikkaa ja kuuntele).
Useimmat Aristoteleen säilyneet teokset ovat ilmeisesti luentomuistiinpanoja, jotka hänen oppilaansa kokosivat yhteen ja toimittivat kirjoiksi. (Ajatus, että joku tekisi saman minun luennoilleni on liian kammottava ajateltavaksi.) (Valtaoja, Esko. Kaiken käsikirja. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2012)

Esimerkki 2. sulkumerkit luetaan (klikkaa ja kuuntele).
Hän laskeutuu pari rappusta ja on kiskojen vieressä. Tavarajuna lähestyy. ”Hänet valtasi samantapainen tunne kuin mennessään uimaan ja valmistautuessaan heittäytymään veteen … ”
Sulku alkaa(Suurenmoinen lause! Yhden ainoan sekunnin, hänen elämänsä viimeisen, aikana äärimmäinen vakavuus yhdistyy miellyttävään, tavalliseen, kepeään muistoon! Vielä kuolemansa pateettisella hetkelläkin Anna on kaukana Sofokleen traagisesta tiestä. Hän ei jätä proosan salaperäistä tietä, jossa rumuus käy rinnan kauneuden kanssa, rationaalinen antaa tietä epäloogiselle ja arvoitus pysyy arvoituksena.) Sulku päättyy (Kundera, Milan. Esirippu. Siltala, 2013)

Sähköpostit, blogit, Facebook-keskustelut
Aluksi luetaan viestiketjun / blogin / fb-keskustelun yleinen otsikko ja mahdollinen alkuteksti tai lainaus, johon kommentit liittyvät. Viesteistä tulee selvitä viestin kirjoittaja, vastaanottaja, otsikko, viestin teksti ja allekirjoitukset. Jos viestissä on sähköpostiosoitteita, @-merkki luetaan ”ät”.

Viestiketju luetaan samassa järjestyksessä, jossa se esiintyy kirjan layoutissa. Joissain tapauksissa on hyvä mainita, minkä ajan sisällä viestit on kirjoitettu. Jokaisen viestin päivämäärää ja kellonaikaa ei tarvitse lukea. On hyvä kertoa, onko viesti esim. henkilökohtainen vastaus tai toisen kirjoittajan viestin kommentointia. Jos viestissä on allekirjoitus, jossa on esim. mietelause tai muuta tietoa lähettäjästä, se luetaan kokonaisuudessaan ensimmäisellä kerralla. Jatkossa riittää lähettäjän nimi tai nimimerkki ja maininta ”allekirjoitus”. Mahdolliset kuvat selostetaan tarvittaessa (ks. kuvanluenta). Mainoksia tai muuta epäolennaista lisämateriaalia ei lueta, jollei kyseessä ole kirjan ymmärtämisen kannalta tärkeää tietoa. Kts. kohta Arvostelut, mainokset yms.

Taulukot
Taulukoissa numero- tai muut tiedot on järjestetty systemaattisesti riveihin ja sarakkeisiin. Yleensä taulukko on otsikoitu ja siihen voi liittyä tietolaatikko sen esittämistä suureista ja niiden luokittelusta. Taulukon tarkoituksena on tietojen saannin nopeuttaminen, yleiskatsauksen antaminen ja suuren tietomäärän esittäminen vähän tilaa vievässä muodossa. Taulukon ominaispiirre on se, että sitä on mahdollista lukea riveittäin tai sarakkeittain.

Taulukoista ilmoitetaan sarakkeiden ja rivien määrä sekä nimet. Toisin sanoen kerrotaan, mistä asioista ja millä tavoin taulukko antaa tietoa. Pääasia taulukoita luettaessa on, että taulukossa olevat tiedot esitetään selkeästi ja loogisessa järjestyksessä. Lukijan on hahmotettava taulukon tarkoitus ja sen perusteella se, millä tasolla tiedot on esitettävä. Monimutkainen taulukko voidaan jakaa luettaessa osiin, jotta se voidaan selittää ymmärrettävästi. Jos taulukko on selitetty jo kirjan tekstissä, ei sitä lueta enää erikseen.

Esimerkki taulukon luennasta.

Tekstilainaukset kirjan tekstistä
Sivuilla erikseen olevia, leipätekstiä toistavia lainauksia ei lueta. Etu- tai takaliepeissä sijaitsevia otteita kirjan leipätekstistä ei lueta.

Tekstityypit
Eri tekstityyppejä ovat mm. kursivointi, lihavointi ja harvennus. Pääsääntöisesti niitä ei lueta. Jos tekstityypin avulla ilmaistu merkitys tai näkökulma ei muuten välity, tekstityyppi luetaan:  kursivointi, lihavointi alkaa / kursivointi, lihavointi päättyy (ks. Kursivointi, Lihavointi, Harvennettu teksti).

Jos kirjan kerronnan rakenne on ilmaistu eri tekstityypein, eikä tämä rakenne ilmene muuten tekstistä, on tarpeen huomauttaa tekstityypin vaihtumisesta.

Tietolaatikot
Tietolaatikot ja muut tekstistä erilliseksi merkityt tekstiosat luetaan luvun tai kappaleen loppuun. Tekstille annetaan asianmukainen otsikko, jotta se erottuu varsinaisesta tekstistä, esim. ”tietolaatikko”, ”lisätietoja”, ”käsitteitä”, ”termejä”.

Toimitusohje
Jokaisen luettavaksi tilatun kirjan välissä lähetetään äänittämölle Celian kirjakohtainen toimitusohje. Siinä on kirjan perustiedot, toivottu äänitysaika, tilaajan yhteystiedot ja lukuohje.

Lukuohje saattaa sisältää toivomuksen lukijan sukupuolesta, lukijavalintaan vaikuttavia seikkoja kirjan sisällöstä (esim. vieraskielinen teksti, murre, runot, laulujen sanat jne.) sekä yksityiskohtaisempia ohjeita siitä, miten eri osiot luetaan tai jätetään lukematta.

Julkaisukohtainen toimitusohje ylittää aina tämän äänikirjojen lukijalle tarkoitetun yleisohjeen.

Vastaanottotarkistus
Celian vastaanottotarkistus tarkistaa valmistuneet äänikirjat ja arkistoi hyväksytyt kirjat.
Vastaanottotarkistuksessa arvioidaan äänikirjan laatua ja tarkistetaan, täyttääkö valmistunut äänikirja määritellyt teknisiä ominaisuuksia ja luentaa koskevat kriteerit. Samalla tarkistetaan, että tuotantotilauksessa mainittuja kirjakohtaisia ohjeita on noudatettu. Havaituista virheistä ja puutteista tehdään korjauspyyntö äänittämölle.

Vieraat kielet
Jos kirjassa on merkittävässä määrin vieraskielistä tekstiä, esim. kokonaisia kappaleita tai virkkeitä, on lukijan osattava tätä kieltä tai vähintään tunnettava kielelle ominainen intonaatio. Tällöin vaatimus kyseisen kielen riittävästä hallinnasta on otettava huomioon jo lukijavalinnassa. Sen sijaan kielen syvällisempi osaaminen ei välttämättä ole tarpeen, jos kirjassa esiintyy vain yksittäisiä vieraskielisiä sanoja. Erittäin tärkeää on tällöin tarkistaa kunkin vieraskielisen sanan äänneasu, varsinkin, jos lukija on vähänkin epävarma niiden ääntämisestä oikein.

Vieraskieliset nimet

Realistinen tavoite vieraiden nimien ääntämisessä on ymmärrettävyys, toisin sanoen kuulijan on tunnistettava nimi oikein. Vieraskieliset nimet pyritään yleensä ääntämään samalla tavoin kuin lähtökielessä, mutta vieraan kielen mukaista nimien painotusta ja sävelkulkua ei suomea puhuttaessa vaadita. Vieraskielinen nimi on äännettävä johdonmukaisesti samalla tavalla läpi kirjan tai kirjasarjan.

Nimien ääntämisen tarkistamisessa kannattaa nähdä vaivaa, sillä niiden ääntäminen väärin tuntuu särähtävän kuulijan korvaan enemmän kuin muut kieleen liittyvät asiat. Yleisimpiä ääntämisvirheitä ovat lyhyen vokaalin ääntäminen pitkänä tai yksinäiskonsonantin kahdentaminen. Ohjeita vieraskielisten nimien lukemiseen ja taivuttamiseen löytyy Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) nettisivuilta.

Joillekin vieraskielisille sanoille on vakiintunut suomalainen ääntämistapa, eikä niitä äännetä alkuperäiskielen mukaan. Yleisesti tunnetut vierasperäiset henkilönimet, tutut paikannimet ja vieraskieliset yhtiöiden nimet ovat tästä hyvä esimerkki. Esimerkiksi Finnair äännetään [Finnair], ei [Finneə], Microsoft äännetään [Mikrosoft], ei [Maikrosoft].
Yleisesti tunnettuja nimiä ovat mm.: Darwin [darvin], Mendelson [mendelsson], Hamlet [hamlet], Newton [njuuton], Galilei [galilei], Caesar [keesar], Beethoven [beethoofen]. (Ei siis äännetä daauin, hämlet, njuutn jne.)

Samoin venäläiset ja antiikin kreikan ja latinan nimet äännetään suomalaisittain.
Esimerkiksi:
[tolstoi], [dostojevski], [tsaikovski], [sostakoovits], [kaligula], [pompeius], [termopylai], [maraton].

Vierassanat
Vierassanat eli lainasanat ovat muista kielistä peräisin olevia, yleisessä käytössä olevia sanoja. Vierassanojen oikea lausuminen vaihtelee eri sanojen kohdalla ja yleistä ohjetta on mahdotonta antaa. Vierassanat äännetään vaihtelevasti sanasta riippuen joko suomalaisittain (ns. erikoislainat) tai lähdekielen mukaan (ns. sitaattilainat).

Erikoislainat ovat sanoja, jotka on mukautettu suomen kielen oikeinkirjoitukseen, mutta niissä käytetään suomen kielelle vieraita kirjaimia. Sanojen ääntäminen saattaa poiketa sanan kirjoitusasusta, esimerkiksi vokaali tai konsonantti äännetään pidempänä kuin se kirjoitetaan. Suositus on kuitenkin pyrkiä kirjoitusasun mukaiseen ääntämykseen.

On myös joitakin erikoislainoja, joissa on lainanantajakielen mukaisesti kirjoitusasussa kaksi konsonanttia, vaikka yhdistelmää ei äännetä pitkänä, esimerkiksi sanassa aggressiivinen.
Esimerkkejä erikoislainoista:
ameba, boa, kampanja, internetiin, golfata, disinformaatio, deskriptio, resursoida

Sitaattilainat ovat täysin vieraskielisiä sanoja ja sanontoja, jotka ohjeen mukaan kirjoitetaan ja äännetään niin kuin lähtökielessä. Käytännössä ääntäminen on ainakin osittain tai jopa kokonaan mukautunut suomalaiseksi, joten sanojen sitaattiluonne säilyy vain kirjoitusasussaan.
Esimerkkejä sitaattilainoista:
handsfree [hänsfrii], cappuccino [kaputsiino], café au lait [kafee olee], freelancer [friilanser], iPad [aipäd], skype [skaip, voidaan myös lausua skype]

Lisätietoa vierassanoista löytyy esim. Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) nettisivuilta.

Viitteet
Viitteet voivat olla asia- tai lähdeviitteitä. Asiaviite on tekstiä, joka tarkentaa varsinaista tekstiä tai tuo siihen lisää sisältöä. Lähdeviite taas kertoo kirjaan lainatun tekstin lähteen, esim. alkuperäisen tieteellisen tutkimuksen tai artikkelin. Äänikirjaan luetaan vain asiaviitteet.

Viitteet luetaan yleensä tekstiin kyseiseen yhteyteen (esim. lauseen tai kappaleen loppuun) katkaisematta ajatuskokonaisuutta. Tavoitteena on sujuva luenta, mutta on tärkeää että lukija erottaa selkeästi viitteen muusta tekstistä.

Viite luetaan: viite alkaa / viite päättyy.

Esimerkki 1.
Arvellaan, että jo 1500-luvun alussa kirjapainoja oli pari tuhatta, siihen asti painettuja kirjanimikkeitä noin 40 000, ja niiden yhteenlaskettu kappalemäärä useita miljoonia75.
____________________________________________________
75 Ennen vuotta 1500 painettuja kirjoja sanotaan inkunaabeleiksi eli kehtopainatteiksi.

Luetaan:
Arvellaan, että jo 1500-luvun alussa kirjapainoja oli pari tuhatta, siihen asti painettuja kirjanimikkeitä noin 40 000 ja niiden yhteenlaskettu kappalemäärä useita miljoonia. Viite alkaa. Ennen vuotta 1500 painettuja kirjoja sanotaan inkunaabeleiksi eli kehtopainatteiksi. Viite päättyy.
(Leppälä, Kari. Tervanpoltosta innovaatiotalouteen. Avain, 2012.)

Esimerkki 2.
Paul Frankeur ja Laurent Terzieff esittävät kahta oman aikamme pyhiinvaeltajaa jotka matkaavat jalkaisin Santiago de Compostelaan.* He ovat vapaat ajasta ja tilasta, kohtaavat matkansa aikana joukon henkilöitä jotka edustavat tärkeimpiä harhaoppejamme.
____________________________________________________
* Santiago de Compostela Luoteis-Espanjassa oli keskiajan kuuluisin pyhiinvaelluskohde, jonne Suomestakin tehtiin toivioretkiä. Tarinan mukaan apostoli Jaakob vanhempi on haudattu sinne. Compostela tulee latinan sanoista ”campus stellae”, ” tähtien pelto”. Santiago, Pyhä Jaakob, on Espanjan kansallispyhimys. Suom. huom.
(Buñuel, Luis. Viimeinen henkäykseni. Otava, 1983)

Luetaan:
Paul Frankeur ja Laurent Terzieff esittävät kahta oman aikamme pyhiinvaeltajaa jotka matkaavat jalkaisin Santiago de Compostelaan. Viite alkaa. Santiago de Compostela Luoteis-Espanjassa oli keskiajan kuuluisin pyhiinvaelluskohde, jonne Suomestakin tehtiin toivioretkiä. Tarinan mukaan apostoli Jaakob vanhempi on haudattu sinne. Compostela tulee latinan sanoista ”campus stellae”, ” tähtien pelto”. Santiago, Pyhä Jaakob, on Espanjan kansallispyhimys. Suomentajan huomautus. Viite päättyy. He ovat vapaat ajasta ja tilasta, kohtaavat matkansa aikana joukon henkilöitä jotka edustavat tärkeimpiä harhaoppejamme.

Esimerkki 3.
Viite voi myös sijaita keskellä virkettä. Silloin se on luettava heti virkkeen jälkeen niin ettei asiayhteydestä tule epäselvyyttä. Tämä voi tehdä esim. lainaamalla osaa virkkeestä ennen viitettä.

Alkuperäinen teksti:
”Tilastoihin eivät sisälly lääkkeiden ja muiden hoitojen* odotetut sivuvaikutukset ja komplikaatiot eivätkä esimerkiksi valtavat, reseptilääkkeiden  väärinkäytöstä johtuvat ongelmat tai antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien yleistyminen.”
* Joista monet saattaisivat olla turhia, kuten luvussa VII kävi ilmi, jos hoitomalli olisi erilainen.

Luetaan:
”Tilastoihin eivät sisälly lääkkeiden ja muiden hoitojen odotetut sivuvaikutukset ja komplikaatiot eivätkä esimerkiksi valtavat, reseptilääkkeiden väärinkäytöstä johtuvat ongelmat tai antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien yleistyminen. Viite alkaa. Muiden hoitojen; Joista monet saattaisivat olla turhia, kuten luvussa VII kävi ilmi, jos hoitomalli olisi erilainen. Viite päättyy.

Vuosiluvut, epätarkat
Jos kirjassa on merkitty vuosilukuja muodossa 19XX, 197X, 200X jne., luetaan vuosiluku auki ”1900-luvulla”,  ”1970-luvulla”, ”2000-luvulla” jne. Tämän kaltainen vuosilukujen merkintätapa liittyy useimmiten tutkimuskäytäntöihin, esimerkiksi haastateltavien kanssa tehtyyn sopimukseen tarkkojen vuosilukujen ilmoittamatta jättämisestä.

Väliviiva
Pääsääntöisesti väliviivaa ei lueta, vaan se ilmaistaan sanat taivuttaen. Väliviiva kuitenkin luetaan lueteltaessa ajanjaksoja tai suurten lukujen välejä (esim. selostettaessa taulukoita ja graafisia esityksiä).

Esimerkki 1.
Koulun luontoretkillä vuosina 2011 – 2012 havaittiin 30 – 40 lintulajia.
Luetaan:
Koulun luontoretkillä vuosina kaksituhattayksitoista viiva kaksituhattakaksitoista havaittiin kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen lintulajia.

Esimerkki 2.
Museo on avoinna ti – pe.
Luetaan:
Museo on avoinna tiistaista perjantaihin.

Esimerkki 3.
Hän toimi pääministerinä vuosina 1952 – 1953, 1955, 1960 – 1963.
Luetaan:
Hän toimi pääministerinä vuosina tuhatyhdeksänsataaviisikymmentäkaksi viiva viisikymmentäkolme [tauko] tuhatyhdeksänsataaviisikymmentäviisi [tauko] tuhatyhdeksänsataakuusikymmentä viiva kuusikymmentäkolme.

Yliviivattu teksti
Yliviivattu teksti luetaan, jos tekstistä on silti tarkoitus saada selvää, muuten riittää maininta yliviivatusta tekstistä. Lukija voi myös kommentoida tekstin ulkonäköä ennen lukemista, jos yliviivauksia on käytetty paikoitellen.

Luetaan: yliviivattu teksti alkaa / yliviivattu teksti päättyy

Äänikirjaraati
Äänikirjaraati on Celian yhteydessä toimiva yhteistyöryhmä, jonka tehtävänä on edistää Celian tuottamien äänikirjojen laatua. Se muun muassa antaa palautetta lukijoille ja Celian sopimusäänittämöille luennan laadusta valmiissa äänikirjoissa sekä suosituksia äänittämöille äänikirjanlukijoiden valinnassa. Lisäksi raati järjestää lukijoille koulutusta ja jakaa kolmivuotisen toimikautensa päätteeksi Vuoden äänikirja -palkinnon.

Jäseninä äänikirjaraadissa on Celian asiakkaita (so. äänikirjojen käyttäjiä), äänittämöiden edustaja, Celian edustaja ja ulkopuolinen puheen asiantuntijajäsen.

Takaisin sivun alkuun
5. Esimerkkejä luennasta

Tässä luvussa on koottuna esimerkkejä tietokirjojen ja kaunokirjallisten teosten sekä kuvien ja graafisten esitysten luennasta. Kunkin esimerkin kohdalla on viittaus lähdeteokseen ja tieto lukijasta, tekstiesimerkeissä myös lyhyt luonnehdinta luennasta.

5.1. Tekstiesimerkkejä

Esimerkki 1. Ote kirjasta: Dueñas, Maria. Ommelten välinen aika. WSOY 2013, lukija Krista Putkonen-Örn. Kuuntele tästä.

Lukija kuljettaa tarinaa jouhevasti ja läsnä ollen, mikä välittyy kerronnan elävyytenä (esim. äänen sävelkorkeuden vaihtelut). Lyhyessäkin tekstiotteessa eri henkilöiden karaktäärit tulevat ilmaistuksi. Hyvä energiataso.

Esimerkki 2. Ote kirjasta: Kilpi, Volter. Alastalon salissa 1, kuvaus saaristosta. Otava 1988, lukija Raila Hämäläinen. Kuuntele tästä.

Taidokasta ajatuksenkuljetusta pitkiä, monipolvisia virkkeitä sisältävässä tekstissä, minkä mahdollistaa lukijan erinomainen hengitystekniikka. Lukijan läsnäolo ilmenee luonnollisena eläytymisenä tekstiin sekä hyvänä kohdistuvuutena kuulijalle.

Esimerkki 3. Ote kirjasta: Joenpelto, Eeva. Kuin kekäle kädessä. WSOY, 1976 Lukija Maija-Liisa Ström. Kuuntele tästä.

Murretta sisältävän tekstin taitavaa luentaa. Vuoropuhelussa lukija tavoittaa tilanteen tunnelman ja henkilöiden välisen asetelman.

Esimerkki 4. Ote kirjasta: Piha, Kirsi. Medicien naapurissa, Otava 2008, lukija Kirsti Väänänen. Kuuntele tästä.

Lukijan valitsema toteava lukutapa sopii erinomaisesti kirjan sarkastiseen huumoriin, joka välittyy kuulijalle mainiosti. Myös tekstin italiankieliset sanat on äännetty taitavasti. Luenta on ajatuksellisesti jäsentynyttä ja kohdistuu selkeästi kuulijalle.

Esimerkki 5. Kolme runoa kirjasta: Rekola, Mirkka. Valekuun reitti. WSOY, 2004, lukija Hellevi Härkönen (Maahan paiskattu, Loiskahti järvellä, Siinä sinä seisoit). Kuuntele tästä.

Ajatuksella luettua runoutta. Lukija antaa tilaa runojen sisällölle, ja onnistuu kuljettamaan ja kannattelemaan ajatusta säkeestä toiseen. Runon muoto tulee esille luennassa.

Esimerkki 6. Kurvinen, Jorma. Susikoira Roi ja kahvilakeikka. Otava 1994, lukija Antti L. J. Pääkkönen. Kuuntele tästä.

Luennan vaihteleva rytmi ja hallittu intensiteetin vaihtelu repliikeissä tekevät lastenkirjan eri-ikäisistä henkilöistä ja heidän maailmastaan uskottavia. Lukija tuo lukutyylillään taitavasti esiin kohtauksen jännittävän tunnelman.

5.2. Kuvanluenta

Tietokirja

Esimerkki 1. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Tietokirjakuva

Kuvassa nähdään läpinäkyvä astia, jossa on kuplivaa nestettä. Nesteestä nousee vaaleaa höyryä joka valuu astian reunaa myöten alas.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Gray, Theodore. Kiehtovat alkuaineet. WSOYpro Oy, 2009. Kuva: Nick Mann ja Theodore Gray. Lukija: Carla Rindell)

Esimerkki 2. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Tietokirjakuva

Marie Curien syntymän satavuotisjuhlamitali. Pronssinvärinen mitali, jossa Marie Curien kasvot ja teksti: 1867 Maria Sklodowska Curie 1967.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Gray, Theodore. Kiehtovat alkuaineet. WSOYpro Oy, 2009. Kuva: Nick Mann ja Theodore Gray. Lukija: Carla Rindell)

Taidekirja

Esimerkki 3. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Taidekirjakuva

Maalauksessa kaksi harmaata hevosta vetävät mustia umpikiesejä. Vaunun ikkunasta katsovat ulos Eeva-Liisa Mannerin kasvot. Maa on tummaa ja taustalla taivas leimuaa voimakkaan oranssina.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Haavikko, Ritva. Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa. WSOY 2003. Lukija: Carla Rindell).

Esimerkki 4. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Taidekirjakuva

Maalauksessa alaston mies ratsastaa raivoisasti hevosella kuolema kintereillään. Hevonen syöksee tulta sieraimistaan ja laukkaa harja hulmuten tulen loimussa ja savussa. Mies kurottautuu eteenpäin ratsunsa selässä valmiina lyömään kohotetulla miekallaan, joka on värjäytynyt punaiseksi.
Ratsukon takana laukkaa mustalla hevosellaan tumma hahmo, josta erottuvat valkea pääkallo ja luurankokädet. Se tavoittelee pitkävartisella viikatteellaan edellään ratsastavaa miestä. Korkealla taivaalla kaartelee kolme isokokoista lintua, jotka erottuvat tummina rikinväristä taivasta vasten.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Haavikko, Ritva. Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa. WSOY 2003. Lukija: Carla Rindell)

Esimerkki 5. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Taidekirjakuva

Aukeaman kokoinen valokuva, jossa Miina hymyilee nautinnollisesti kädet kohotettuina ja sormet harallaan. Kasvot näkyvät profiilissa. Niille lankeaa valo ja silmät ovat suljetut. Yllään hänellä on valkea pellavainen takki ja paita. Päässä on valkea huivi. Kuvan tausta on tumma.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Heinimäki, Jaakko. Miina. Johnny Kniga, 2009. Kuva: Juha Metsola. Lukija: Carla Rindell)

Esimerkki 6. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Taidekirjauva

Kuva on miltei sivun kokoinen valokuva öljyvärimaalauksesta, jossa on kesäinen iltamaisema. Kuvan etuoikealla on kallioinen ranta rakennuksineen ja keskiötä hallitsee tyyni vesi, johon oranssinhohtoinen auringonlasku peilautuu värjäten samalla taivaanrannan sinivioletiksi. Tämä luo kontrastia etualan ruskean- ja harmaanvoittoiseen hämärään.
Kallioisella rannalla, aivan vedenrajan tuntumassa seisoo pieni, tumma rakennus. Hieman ylempänä kalliolla, kuvan oikeassa alakulmassa, näkyy isompi, vielä keskeneräinen vaalea rakennus, jota kiertävät puiset rakennustelineet.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Konttinen, Riitta. Onnellista asua maalla, Tuusulanjärven taiteilijayhteisö. Siltala 2013. Lukija: Maija-Liisa Ström.)

Esimerkki 7. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Taidekirjakuva

Öljyvärimaalaus kuvaa avaraa talvimaisemaa ja koiraa. Maasto kohoaa kuvassa vasemmalle. Kuvan alareunassa näkyy pätkä lumista riukuaitaa. Aidan takana, aukean reunassa, istuu suurikokoinen musta koira häntä kippuralla, kuono kohti taivasta ja ulvoo.
Maalauksen talvimaisemaa hallitsee harmaa hämärä. Jokin kirkas keltainen loistaa aution lumimaiseman yllä täyttäen säteillään taivaan ja luoden valoa koiran ympärille.
Kauempana, lumisen aukean toisessa reunassa piirtyy tummana pieni torppa ja sen luminen katto. Torpan takana siintää mustanpuhuva metsäsiluetti kuvan horisontissa.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Konttinen, Riitta: Onnellista asua maalla, Tuusulanjärven taiteilijayhteisö. Siltala 2013. Lukija: Maija-Liisa Ström.)

Luontokirja

Esimerkki 8. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Luontokirjakuva

Kuva on läheltä otettu värivalokuva lumisesta puunoksasta kirkkaassa auringonvalossa. Oksaa peittävästä pakkaslumesta erottuu lumihiutaleiden tähtimäisiä rakenteita. Pehmeän höytyväisen lumikerroksen alta pilkottaa muutama pitkä vihreä neulanen.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Hautala, Hannu, Helle, Timo. Riekko Nauroi. Docendo Oy, 2013. Kuva: Hannu Hautala. Lukija: Maija-Liisa Ström.)

Esimerkki 9. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Luontokirjakuva

Värivalokuva keväisestä kangasmetsästä, jossa sinivuokot kukkivat pieninä rykelminä vähäkasvustoisella, karikkeisella maapohjalla. Sinisten kukkamättäiden vieressä makaa jo osittain maatunut, katkennut puunrunko. Taaempana näkyy kuiva, ohutrunkoinen kuusimetsä.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Suhonen, Ville, Siitonen, Hannu, Pöllänen, Mikko. Metsän tarina. Maahenki 2013. Lukija: Maija-Liisa Ström.)

Esimerkki 10. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Luontokirjakuva

Kuva on aukeaman kokoinen värivalokuva talvimaisemassa saalistavasta petolinnusta. Kuvassa kotka on juuri syöksynyt siivet levällään lumihankeen ja tarttunut kynsillään valkeaan lintuun. Ruskeankirjava kotka on keskiössä täyttäen kuvan miltei kokonaan. Kuvasta erottuvat hyvin linnun vahva nokka, siipisulat ja siipien suuri kärkiväli. Saaliista erottuu vain valkea siipi.Taustalla hahmottuu epätarkkana talvinen metsä, havupuiden lumisia oksia ja muutama puunrunko. Taustan väritys on sinivalkoinen.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Kemppainen, Jouni K. Juha-karhun kaksi kesää. HS-kirjat, 2010. Kuva: Antti Leinonen. Lukija: Maija-Liisa Ström.)

Esimerkki 11. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Luontokirjakuva

Kuva on aukeaman kokoinen värivalokuva talvisesta metsästä ja sudesta. Susi seisoo matkan päässä keskellä kuvaa, katse suoraan kameraan päin. Suden ilme on valpas, korvat hiukan eteenpäin suunnatut, häntä osoittaa kohti maata.
Suden selkä, häntä ja pää ovat harmaan- ja ruskeankirjavat. Vatsapuoli on vaaleahko. Suden pään alueella, kuonosta aina korvien tyveen saakka, on turkkiin tarttunut puuterimaista lunta.
Kuvassa sutta ympäröi puustoltaan harva, ohutrunkoinen metsä. Sekä maanpinta että puiden rungot ja oksat ovat valkean lumen peittämät.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Kemppainen, Jouni K. Juha-karhun kaksi kesää. HS-kirjat, 2010. Kuva: Antti Leinonen. Lukija: Maija-Liisa Ström.)

Esimerkki 12. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Luontokirjakuva

Kuva on aukeaman kokoinen värivalokuva metsäisestä vaaramaisemasta ja karhusta. Karhu seisoo etualalla jäkälää ja kanervaa kasvavalla harjulla. Se on noussut takajaloilleen ja nojaa selkäänsä ohutrunkoista mäntyä vasten etutassut rintakehän korkeudella. Karhu on sivuttain kameraan katse suunnattuna ympärillä levittäytyvään vaaramaisemaan.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Kemppainen, Jouni K. Juha-karhun kaksi kesää. HS-kirjat, 2010. Kuva: Antti Leinonen. Lukija: Carla Rindell.)

Esimerkki 13. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Luontokirjakuva

Kuva on mustavalkoinen valokuva, jossa kesäinen metsä on kuvattu vastavalossa. Kuvaa hallitsee etualan kaksi puuta, joihin kuva on tarkennettu siten, että puiden oksattomat rungot ulottuvat kuvan alalaidasta aivan kuvan yläreunaan saakka. Etummaisen, suuremman puun taakse jäävästä auringosta siivilöityy rungon molemmin puolin utuisia, moninkertaisiksi hajoavia valonsäteitä metsään. Puunrungon pinnasta erottuu kaarnan rosoisuutta.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Suhonen, Ville, Siitonen, Hannu, Pöllänen, Mikko. Metsän tarina, Maahenki 2013. Lukija: Carla Rindell.)

5.3. Taulukot ja graafiset esitykset

Esimerkki 1. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Taulukko

Seuraavaksi sivun 161 taulukko. Otsikkona on ”Aikuisten lihavuuden yleisyys Suomessa prosentteina eri painoindeksiluokissa eri-ikäisillä sekä vyötärölihavuuden yleisyys aikuisilla suomalaisilla. Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 –tutkimus.” Lähde: Aikuisten lihavuus, Käypä hoito 2006, www.kaypahoito.fi.
Taulukon sarakkeina ovat ikäluokat 18-29 vuotta, 30-64 vuotta ja yli 65 vuotta esitettyinä erikseen miehille ja naisille. Riveinä ovat painondeksit ja vyötärönympärys. Ikäluokassa 18-29 vuotta käytetään arvoina ilmoitettuja painoja, pituuksia ja ympärysmittoja, muissa ikäluokissa käytetään mitattuja arvoja.
Painoindeksirivit. Painoindeksin 25 kg/m2 ylittää 18-29 vuotiaista miehistä 31,3 prosenttia, 30-64 vuotiaista 66,9 prosenttia ja yli 65 vuotiaista 64,2 prosenttia. Naisten ryhmän vastaavat arvot. Ikäluokassa 18-29 vuotiaat naiset painoindeksin 25 kg/m2 ylittää 21,3 prosenttia, luokassa 30-64 vuotiaat 54 prosenttia ja yli 65 – vuotiaat 67,1 prosenttia.
Painoindeksin 30 kg/m2 ylittää 18-29 vuotiaista miehistä 6,8 prosenttia, 30-64 vuotiaista 20,5 prosenttia ja yli 65 vuotiaista 19,5 prosenttia. Ikäluokassa 18-29 vuotiaat naiset painoindeksin 30 kg/m2 ylittää 6,2 prosenttia, luokassa 30-64 vuotiaat 21,5 prosenttia ja yli 65 – vuotiaat 28,5 prosenttia.
Painoindeksin 35 kg/m2 ylittää 18-29 vuotiaista miehistä 0,8 prosenttia, 30-64 vuotiaista 5,5 prosenttia ja yli 65 vuotiaista 2,5 prosenttia. Ikäluokassa 18-29 vuotiaat naiset painoindeksin 35 kg/m2 ylittää 2,3 prosenttia, luokassa 30-64 vuotiaat 6,2 prosenttia ja yli 65 – vuotiaat 7,3 prosenttia.
Painoindeksin 40 kg/m2 ylittää 18-29 vuotiaista miehistä 0,1 prosenttia, 30-64 vuotiaista 0,8 prosenttia ja yli 65 vuotiaista 0,8 prosenttia. Ikäluokassa 18-29 vuotiaat naiset painoindeksin 40 kg/m2 ylittää 0,5 prosenttia, luokassa 30-64 vuotiaat 2,0 prosenttia ja yli 65 – vuotiaat 1,7 prosenttia.
Vyörärönympärys, yksi rivi. Miehillä yli 100 cm ja naisilla yli 90 cm vyötärönympärys. 18-29 vuotiaista miehistä yli 100 cm vyötärönympärys oli 6,8 prosentilla, 30-64 vuotiaista 37,2 prosentilla ja yli 65 – vuotiaista 37,2 prosentilla. Naisilla yli 90 cm vyötärönympärys oli 18-29 vuotiailla 6,2 prosentilla, 30-64 vuotiailla 35,7 prosentilla ja yli 65 – vuotiailla 49 prosentilla.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Haglund, Bert, Huupponen, Terttu, Ventola, Anna-Liisa, Hakala-Lahtinen, Pirjo. Ihmisen ravitsemus. WSOYpro, 2009. Lukija: Maija-Liisa Ström.)

Esimerkki 2. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Graafinen esitys

Kuva 6.2 sivulla 130. Otsikkona ” Vastasyntyneiden elinajanodote Suomessa vuosina 1980-2011, Tilastokeskus 2012 ”. Elinajanodotteet on esitetty kahdella käyrällä, miehet ja naiset erikseen. Vaaka-akselilla on vuosiluvut viiden vuoden välein vuodesta 1980 vuoteen 2010 ja pystyakselilla ikävuodet viiden vuoden välein vuoteen 85 saakka.
Miesten elinajanodote jää koko tarkastelujaksolla 5 -10 vuotta naisten vastaavaa alemmaksi. Vuodesta 1993 miesten elinajanodote kasvaa suhteellisesti voimakkaammin kuin naisten.
Vuonna 1980 syntyneiden naisten elinajanodote on noin 78 vuotta. Elinajanodote suhteellisen tasaisesti niin, että se on vuonna 1995 syntyneillä hieman yli 80 vuotta ja vuonna 2010 syntyneillä 83 vuotta.
Vuonna 1980 syntyneiden miesten elinajanodote on alle 70 vuotta. Elinajanodote nousee suhteellisen tasaisesti niin, että se on vuonna 1995 noin 73 vuotta ja vuonna 2010 hieman yli 76 vuotta.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Kauhanen, Jussi, Erkkilä, Arja, Korhonen, Maarit, Myllykangas, Markku, Pekkanen, Juha. Kansanterveystiede. SanomaPro Oy, 2013.  Lukija: Maija-Liisa Ström.)

Esimerkki 3. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Pylväskuva

Kuvio 3 sivulla 185. Otsikkona ” Sairastuneiden ikäjakaumat Norjassa ja Suomessa.” Kuviossa on esitetty viisi pylväsparia. Pareina ovat Norjan ja Suomen luvut, jotka esittävät sairastuneiden prosenttiosuuksia ikäryhmittäin kaikista sähköyliherkkyyteen sairastuneista. Vaaka-akselilla on viisi ikäryhmää: alle 30 vuotiaat, 30-39 vuotiaat, 40-54 vuotiaat, 55-69-vuotiaat ja yli 70 vuotiaat. Pystyakselilla prosentit viiden yksikön välein nollasta 45 prosenttiin.
Kuvasta näkyy, että suhteellisesti eniten sairastuneita on sekä Norjassa että Suomessa ikäryhmissä 40-54 ja 55-69 vuotta. Alle 30 vuotiaiden ikäryhmässä osuus kaikista sairastuneista on Norjassa 3 % ja Suomessa 1 %. Ikäryhmän 30-39 vuotta osuus Norjassa on 12 % ja Suomessa 14 %. Ikäryhmän 40-54 – vuotta osuus Norjassa on 37 % ja Suomessa 26 %. 55-69 – vuotiaiden ikäryhmän osuus sairastuneista on Norjassa on 36 % ja Suomessa 42 %. Viimeisenä pylväsparin on yli 70-vuotiaiden osuus sairastuneista ja luvut ovat Norjassa 12 % ja Suomessa 17 %.

Kuuntele kuvanluenta tästä. (Järvenpää-Summanen, Anelma, Nurminen, Hanna. Kun säteily satuttaa. Edita Publishing Oy, 2012. Lukija: Maija-Liisa Ström.)

Takaisin sivun alkuun

6. Hyödyllisiä linkkejä ja oppaita

Linkkejä:

Forvo, ääntämisopas:
http://fi.forvo.com/

Kotimaisten kielten keskus:
http://www.kotus.fi/

Kielikello, kielenhuollon tiedotuslehti:
http://www.kielikello.fi/

Suomen DAISY-konsortio:
http://www.daisy-konsortio.fi/

Oppaita, kirjallisuutta:

Apua ääntämiseen: luettelo kielten taitajista äänikirjanlukijoille. Koonnut: Äänikirjaraati, Helsinki, v. 2012. (luettelo saatavissa kaikista Celian sopimusäänittämöistä).

Koistinen, Mari. Tunne kehosi, vapauta äänesi : äänitimpurin käsikirja : käytännönläheinen opas laulajille, kuorolaisille, kuoronjohtajille ja kaikille oman äänensä vapauttamisesta ja kehittämisestä kiinnostuneille. 223 s. Helsinki, Sulasol 2008.

Leskelä, Leealaura. Selkopuhe ja ääneen lukeminen. Julkaisussa Virtanen Hannu (toim.). Selkeää ja saavutettavaa viestintää, Viisi artikkelia selkoilmaisusta. Kehitysvammaliitto ry 2015, s. 19-26.

National Library Service for the Blind and Physically Handicapped(NLS). The Art and Science of Audio Book Production. NLS 1995. (Teknisesti vanhentunut, mutta luentaa koskevat osat pätevät edelleen).

Piipponen, Heidi. Äänikirja kehittyvänä mediumina, Katsaus äänikirjan historiaan, käyttäjäkokemuksiin ja tulevaisuudennäkymiin. 81 s. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2014. (Luvut 4 Äänikirjan Tekoprosessi ja 5 Äänikirjakokemukset).

Saraste, Päivi. Suuntana vapaus : Alexander-tekniikan perusajatuksia : laulaminen ja äänenkäyttö Alexander-tekniikan valossa. 185 s. Kuopio, Kuopion Alexander-tekniikka 2006.

Sihvo, Marketta. Terve ääni : äänen hoidon ABC. 100 s. Helsinki, Kirjapaja 2007

Takaisin sivun alkuun