Siirry sisältöön

Blogi

Satu saavutettavaksi aisteja aktivoimalla

Irmeli Holstein

Moniaistisessa satutuokiossa tarina kerrotaan siten, että se avautuu näkövammaiselle tai monivammaiselle lapselle. Celiassa suunnittelijana toimiva Irmeli Holstein on kiertänyt eri puolilla Suomea kouluttamassa kirjastojen henkilökuntaa moniaistisen sadun kerrontaan.

Viidentoista hengen ryhmä Pasilan kirjaston auditoriossa kuuntelee keskittyneesti, kun Irmeli Holstein kertoo satua Kuinka hirvi sai sarvet. Kerronnan aikana aito hirvensarvi kiertää kädestä käteen osallistujien tunnusteltavana. Kuulemme myös tuulikellon helähtävän aina, kun sadun ihana keijukainen ilmestyy heilauttaen pitkiä, vaaleita hiuksiaan.

Monen havainnollisen esimerkin jälkeen osallistujat suunnittelevat pienryhmissä oman toteutuksensa annettuihin tarinoihin. Hyviä ideoita satujen esittämiseksi aisteja aktivoivalla tavalla poukkoilee ristiin rastiin!

Moniaistisia satutuokioita Celiassa vuodesta 2004

Irmeli Holstein tunnetaan ”Celian satutätinä”, joka on suunnitellut ja toteuttanut moniaistisia satutuokioita lapsiryhmille yli kymmenen vuoden ajan, noin 40 satutuokiota vuosittain.

– Aina siitä lähtien olen niitä pitänyt, kun Celia vuonna 2004 muutti Iiris-keskukseen Helsingin Itäkeskuksessa. Uusiin tiloihin oli suunniteltu lapsille tarkoitettu tila, Pikku-Celia. Ja silloin alkoi kiinteämpi yhteistyö Näkövammaisten liiton lastenkuntoutuksen kanssa, muistelee Irmeli Holstein.

Näkövammaisten liiton kuntoutustoiminnan kautta näkö- ja monivammaisia lapsia on osallistunut Irmelin satutuokioihin vauvoista varhaisteineihin. Ja kaikille heille satutuokioiden valmistaminen on ollut mieluisaa.

– On ollut hyvin palkitsevaa, kun kertomani tarina on toiminut ja olen onnistunut tarjoamaan lapsen mielikuvitukselle keinoja saada sadusta itselleen jotakin elämyksellistä, iloitsee Holstein.

– Käyttämäni keinot voivat olla esimerkiksi äänimaailmaa tai tuoksuja tai perustua esineiden tunnusteluun. Olen käyttänyt aisteja aktivoimaan muun muassa luonnonmateriaaleja, kuten sammalia ja jäkälää. Tuoksuina voi käyttää esimerkiksi maustepurkkeja tai eteerisiä öljyjä, joita tosin on käytettävä hyvin varoen ja aina tarinaan sopivasti, Irmeli Holstein kuvailee.

Kertojan ja kuulijan mielikuvitus käyttöön

Milloin sitten kuulija lumoutuu moniaistista satua kuunnellessaan?
– Turvallisuus on tärkeää. Se, että tilassa on turvallista olla ja että sadunkertoja luo turvallisuutta. Silloin lapsi voi keskittyä rauhassa satuun, painottaa Irmeli Holstein.

Ja tietenkin sadunkertojana pitää uskoa itseensä ja tarinan voimaan.

– Se, että keskityn tarinaan täysillä ja olen kokonaisvaltaisesti läsnä, saa myös kuulijat pysymään tarinassa mukana, Holstein sanoo ja jatkaa:

– Minulle on tärkeää, että tarina on suuhun sopiva ja houkuttelee kertomaan. Olen myös huomannut, että valitsemissani saduissa hahmot välittävät ja huolehtivat toisistaan, ilahduttavat toinen toistaan. Ne ovat sellaisia lämpöisiä tarinoita.

– Kaikkein parasta tietysti on, kun lapset saa mukaan esimerkiksi kertosäkeeseen ja syntyy aitoa ja spontaania vuorovaikutusta, Holstein innostuu.

Asiaan vihkiytymätönkin ymmärtää, että silloin todella ollaan sadunkerronnan ytimessä – yhteisen kokemuksen äärellä sadun ihmeellisestä maailmasta!

Lasten välitön palaute ilahduttaa

Irmeli Holsteinilla on kokemusta myös sadutuksesta, jonka tuloksena syntyneet 4-6 -vuotiaiden lasten omat tarinat on koottu Satutuuli puhaltaa -äänikirjaksi Celian kirjavalikoimaan. Kyseinen äänikirja lienee myös monen sadutukseen osallistuneen lapsen aarre – niin myönteistä palautetta Irmeli on vuosien varrella lapsilta saanut!

Eläkkeelle Celiasta ensi vuoden alkupuolella jäävä Holstein toteaakin, että kaikkein koskettavimmat muistot liittyvät juuri moniaistisiin satutuokioihin ja niihin osallistuneiden lasten kohtaamiseen.

– Lasten kohtaaminen on antanut minulle valtavan paljon. Moniaististen satutuokioiden valmistaminen on ollut myös eräänlainen henkireikä kaiken rutiinityön lomassa. Olen tehnyt tätä työtä sydämellä ja kaikki aistit herkkinä!

 

Teksti: Pirjo Nironen