Siirry sisältöön

Blogi

Pistekirjoituksen ja kohokuvien taikaa Tukholmassa

Euroopan ensimmäinen pistekirjoitusta, kohokuvia ja koskettelukirjoja käsittelevä konferenssi, Tactile Reading 2017, pidettiin Tukholmassa 5.-7.4.2017. Konferenssin järjestivät Socialpedagogiska skolmyndigheten (SPSM) ja Myndigheten för tillgängliga medier (MTM).

Tiivis ja kansainvälinen konferenssi keräsi yli 300 lasten ja nuorten parissa työskentelevää näkövammaisalan ammattilaista lähes 30 maasta. Joukkoon mahtui opettajia, pedagogeja, oppimateriaalin tuottajia ja alan tutkijoita. Celiasta oli mukana muutama pistekirjoituksen, koskettelukirjojen ja näkövammaisille suunnattujen oppimateriaalien asiantuntija.

Lähes hengästyttävän laajan konferenssitarjonnan keskellä kiinnostuin lähinnä uusista ideoista suunnitella ja tuottaa oppimateriaaleja, mutta mukaan tarttui toki muutakin. Uuden tiedon ja verkostoitumisen lisäksi halusin löytää jotain enemmän, kenties jotain, mikä kätkeytyy pistekirjoituksen ja kohokuvien maailmojen taakse. Ehkä kyse oli myös uteliaisuudesta ja intohimosta saada selville ripaus jostain unohdetusta, työn arjessa jo kadotetusta.

Pistekirjoitus kohtaa tieteen ja teorian

Tuntui oikeastaan aika ihmeelliseltä aloittaa konferenssi uppoutumalla tieteellisiin ja hyvin teoreettisiin tutkimuksiin pistekirjoituksen maailmasta. Miten pistetekstin lukeminen eroaa painetun tekstin lukemisesta? Mitä lukuprosessin aikana tapahtuu pistetekstin lukijan aivoissa? Miten kognitiivisen prosessin häiriöt ja oppimisvaikeudet ilmenevät? Ilmoille nousi paljon perustutkimusten jälkeisiä avoimia kysymyksiä, joihin ei saatu selviä vastauksia. Mutta ehkä juuri sen takia esitykset vaikuttivat niin kiehtovilta.

Vaikka teoreettisesti suuntautuneet tutkijat, oppimateriaalin tuottajat ja opettajat painivat konferenssissa omissa sarjoissaan, kohtaamisia kuitenkin tapahtui. Uusia ideoita sinkoili erityisesti esitysten jälkeisissä keskusteluissa.

Oppimateriaalipuolella päätimme perustaa yhteisen alustan, jossa jaamme työhömme liittyviä ideoita, käytäntöjä, ehdotuksia ja kysymyksiä. Vaikka koulujärjestelmät eri maissa hieman eroavat toisistaan ja näkövammaisten oppilaiden osuudet integroidussa opetuksessa vaihtelevat, oppimateriaalisuunnittelijat kohtaavat työssään hyvin samankaltaisia ongelmia. Alustalle on tulossa mukaan oppimateriaalisuunnittelijoita ainakin Belgiasta, Hollannista, Islannista, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta.

Pistekirjoituksen vallankumous?

Monissa konferenssin esityksissä povailtiin, että on syntymässä jonkinlainen vastaisku visuaaliselle ja virtuaaliselle kulttuurille. Kun virtuaalisuus villitsee ja diginatiivit vain digittävät, voi seurauksena olla ähky, joka näkyy jo nyt käsillä tekemisen arvostuksen ja kiinnostuksen kasvuna. Kosketuksen kautta saatu tieto ja tuntemukset voivat saada uutta merkitystä ja arvoa. Uuden ajan vastatrendi voi inspiroida käsillä lukemista ja antaa liikkumatilaa sekä elinvoimaa myös pistekirjoitukselle ja kohokuville.

Näkövammainen opiskelija Tuukka Ojala kertoi alkuvuodesta julkaistussa haastattelussa (Näkövammaisten liitto ry:n tiedote 4.1.2017) sovelluksista, joiden avulla pistekirjoitusta voi kirjoittaa kosketusnäytöllä.
”Pistekirjoituksen vallankumous voi olla vasta tulossa, sillä pistenäytöt ja -lukulaitteet ovat vielä toivottoman kalliita. Jos pistetekniikan hinta putoaa, voi mielenkiinto pistekirjoitusta kohtaan jopa kasvaa”, Tuukka Ojala uskoo.

Ehkä meidän pitäisikin lopettaa vähättelevä kielenkäyttö ja oletusarvoisesti puhua pistekirjoituksen vallankumouksesta, kasvusta ja mahdollisuuksista. En kaipaa tyhjää markkinapuhetta, mutta ravistelevaa asennemuutosta suhtautumisessa pistekirjoitukseen. Asenteen muutoksella on totta kai aina myös heijastusvaikutuksia käytettyyn kieleen. Vanhaa Neil Young -klassikkoa kevyesti mukaillen:

Hey hey, my my
Basic Braille can never die
My my, hey hey
Tactile Pictures are here to stay
It’s better to burn out (taktuaalinen ”polte” sormissa)
Than to fade away (löysä puhe ja haalistuneet pisteet)
My My, hey hey

Kukahan näkövammainen (tai näkevä) lauluntekijä tekisi tästä balladista uuden ”saavutettavan” laulelman? 😉

Ainekohtaiset kohokuvastot Tukholmassa

Konferenssin ainoassa suomalaisesityksessä esiteltiin oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ja Celian yhteistyönä suunnitellut ja toteutetut ainekohtaiset kohokuvastot. Ne ovat syntyneet tarpeesta parantaa kohokuvien laatua ja vähentää kohokuvien määrää. Näkövammaiset oppilaat voivat nyt tilata lähes jokaiseen oppiaineeseen uuden opetussuunnitelman mukaiset kompaktit kohokuvapaketit. Osassa kohokuvastoissa on mukana myös ääniliite. Palaute kouluilta on ollut positiivista.

Ainekohtaiset kohokuvastot herättivät konferenssissa mukavasti kiinnostusta, sillä esimerkiksi Norjassa ja Hollannissa suunnitellaan samanlaista kohokuvauudistusta. Ruotsinsuomalainen Sisuradio haastatteli konferenssissa kohokuvaston suunnittelijoita, joten julkisuutta kuvastot saivat myös mediassa.

Osallisuutta ja uusia tuulia

Konferenssin monissa puheenvuoroissa korostettiin käyttäjien kokemusten hyödyntämistä ja entistä vahvempaa käyttäjien osallisuuden vaatimusta, kun uusia oppimateriaaleja suunnitellaan. Usein käyttäjien kokemukset ja tiedot jopa sivuutetaan, jolloin lopputulos voi johtaa epäonnistumiseen. Asiantuntijatorneissaan nököttävät suunnittelijat harvoin onnistuvat luomaan tuotteita, jotka olisivat toimivia käyttäjän kannalta.

Toisaalta oppimateriaalien suunnittelussa ja tuottamisessa tarvitaan myös intohimoa, luovuutta, uutta ajattelua ja joskus ristiriitaistenkin käyttäjäkokemusten suodattamista. Traditiot on pistekirjoituksen ja kohokuvien maailmassa myös tunnettava ennen kuin niitä voidaan rikkoa. Eikä testauksen tärkeyttä voi koskaan unohtaa.

Monet konferenssin esityksistä kuitenkin pursusivat uusia ideoita, joita oli myös otettu käytäntöön. Puhuttiin ”inklusiivisesta disainauksesta” (inclusive design), jossa pistekirjoitusta ei tuoteta steriilisti, vaan tuotteet tehdään houkutteleviksi, hauskoiksi ja innostaviksi. Mietittiin, voisiko pistekirjoitustekstissä käyttää useita kerroksia, joilla luoda monia merkityksiä? Miten käyttää moniaistista lähestymistapaa opetuksessa ja tuotteissa ja millä tavalla tuote toimisi parhaiten opetuksessa? Olisiko mahdollista luoda pistekirjoituksella erilaisia rytmejä? Miten multimedian voisi yhdistää pistekirjoitukseen ja kohokuviin?

Synskadades sak är vår!

Konferenssin viimeisen esityksen jälkeen kokoonnuimme kaikki yhteiseen loppuyhteenvetoon, jolloin saimme kuulla uutiset Drottninggatanin traagisesta terrori-iskusta. Olo oli epätodellinen. Juuri oli vaihdettu innostuneesti ajatuksia ja suunniteltu tulevaa. Oli vapautunut, helpottunut ja inspiroitunut olo, joka vaihtui hetkessä kummallisen epätodelliseen tunteeseen. Jollain tapaa tunne myös yhdisti. Olimme viettäneet kolme päivää yhdessä pistekirjoitus- ja kohokuvamaailmassa ja nyt jaoimme samassa konferenssihuoneessa tämänkin kokemuksen. Ruotsalaisittain. Tillsammans.

Konferenssin jälkeisenä maanantaiaamuna saimme viestejä muilta konferenssiin osallistuneilta oppimateriaalin tuottajilta. Viestit kertoivat vahvasti yhteisestä tahdosta löytää uusia (ja tehostaa vanhoja) konkreettisia ratkaisuja oppimateriaalin kehittämiseen ja sitä kautta näkövammaisten henkilöiden aseman parantamiseen:
”Synskadades sak är vår! Näkövammaisten asia on meidän!”

Historiallisista julkilausumista ja ylevistä sanoista oli otettu askel eteenpäin. Kaikki ehdotukset, miten voisimme asiaamme edistää, otetaan innolla vastaan.


Teksti: Mikko Pousi

 

Kirjoittaja toimii Celiassa oppimateriaalisuunnittelijana