Skip to content

Blogi

Digitaidot pitävät seniorin kiinni maailman menossa

Maija-Liisa Fredman

Maija-Liisa Fredman

”Kynä, paperi, lasku- ja kirjoituskone olivat siihen aikaan käytössä, kun vielä olin toimistotyössä. Tietokoneisiin en ehtinyt tutustua. Niiden käyttöä vallan kauhisteltiin ja sanottiin, että onneksi pääsi eläkkeelle ennen niitä hirvityksiä”, kertoo Maija-Liisa Fredman, 84, kokemuksistaan työelämässä muutaman vuosikymmenen takaa. Mutta nyt kaikki on toisin. Vireä eläkeläinen on ottanut itse haltuun modernin tietotekniikan ja pitelee tottuneesti tablettia, joka kulkee usein mukana laukussa.

Mikä sitten sai mielen muuttumaan?
”Halu oppia uutta ja pysyä mukana maailman menossa”, kuuluu vastaus empimättä. Facebookissa Fredman lähettää kuvia ja vaihtaa tiuhaan kuulumisia neljän lastenlapsensa kanssa. Tabletillaan hän kuuntelee myös Celian äänikirjoja, jotka ovat nyt kätevästi parin klikkauksen päässä.

”Melkein maailman paras asia. Tässähän se aika sitten meneekin!” tokaisee Fredman, joka tunnustautuu himolukijaksi. ”Kuuntelen äänikirjoja päivittäin. Kun yksin asuu, kukaan ei kysy, onko ruoka valmista.”

”Makaan sohvalla ja kuuntelen kirjaa kuulokkeilla. En puuhastele samaan aikaan mitään, koska silloin ajatukset ovat muualla”, hän lisää.

Into lukemiseen on peruja lapsuudesta. ”Jo 14-vuotiaana kaunokirjallisuus avautui minulle, kun sain luettavaksi kirjoja isän kirjakaapista. Kun perhe muutti Helsinkiin, olivat vuorossa naapureiden kirjakaapit”, nauraa Maija-Liisa Fredman.

”Celian äänikirjojakin on tullut kuunneltua jo toistasataa.”

Celian äänikirjat omasta kirjastosta

Pari vuotta sitten lukeminen vaikeutui silmäsairauden vuoksi, ja Fredman joutui hetkeksi luopumaan rakkaasta lukuharrastuksestaan.
”Kummankin silmän verkkokalvo jouduttiin leikkaamaan ja lukemiseen tuli katko. Sitten keksin äänikirjat.”

”Ensin lainasin äänikirjoja Itäkeskuksen kirjastosta. Kun huomasin kirjastossa ilmoituksen Celian äänikirjapalvelun esittelystä, menin kuuntelemaan ja pääsin saman tien käyttäjäksi”, Fredman kiittelee.

Palvelun käyttöönotto sujui vaivattomasti.
”Virkailija liitti minut palveluun odottaessa. Kaikki sujui mutkattomasti – siinä ei minulla ollut mitään tekemistä, kunhan odotin valmista”, hän muistaa.

Sen koommin Fredman ei olekaan paljon apuja tarvinnut tablettinsa kanssa.
”Tiedän, ettei se rikki mene vaikka vähän väärin painelisikin. Yritän niin kauan kuin osaan tehdä jonkin asian.”

”Olen hyvin tyytyväinen tähän palveluun”, Fredman kehuu. ”Suosittelin sitä Nastolassa asuvalle ystävättärellenikin, joka myös liittyi käyttäjäksi. Ehdotamme toisillemme kuunneltavia kirjoja ja vaihdamme sitten mielipiteitä niistä.”

Maaseutukuvauksista rakkausromaaneihin

Maija-Liisa Fredman kertoo kuuntelevansa kirjoja laidasta laitaan. Mielenkiintoisia ovat erityisesti muistelmat ja elämäkerrat, kuten hänen viimeksi kuuntelemansa näyttelijä Jussi Jurkan elämäkerta ja toimittaja Reetta Meriläisen kirja Tytön tie.

”Lähellä sydäntä on aina se, mitä luen. Nyt olen ihastunut Annikki Sankarin kirjoihin. Niissä kieli ja maaseudun kuvaaminen on hyvin mieluista, kun itsekin olen maaseudulta lähtöisin”, sanoo Fredman, joka lähti aikoinaan evakkoon Karjalasta. Helsinkiin hän muutti perheineen vuonna 1947.

”Myös lähihistoriasta kertovat Enni Mustosen ja Eeva Joenpellon kirjat ovat hyviä. Sen sijaan sotakirjoista ja jännäreistä en kauheasti välitä, mutta rakkaus on aina tervetullutta!”

Lukemista ja liikuntaa

Äänikirjat Maija-Liisa Fredman lainaa Celian verkkopalvelusta Celianetistä.
”Siellä on niin paljon kirjoja, että minulle ne kyllä riittävät.”
Celian 40 000 äänikirjan valikoima ei ihan hetkessä ehdy suurkuluttajankaan käytössä.

Lukemisen ohella tärkeä harrastus on liikunta, ja seuraavaksi päiväohjelmassa on vuorossa vesijumppa. Päivittäinen liikunta onkin Fredmanille ykkösasia.
”Pidän huolta siitä, että käyn joka päivä kävelylenkillä”, hän toteaa ja kertoo välttyneensä tähän asti vakavammilta sairauksilta.

Lukemisen ja liikunnan sanotaan lisäävän elämänlaatua ja pitävän aivot kunnossa. Niissä kenties piilee myös Maija-Liisa Fredmanin elämänilon ja vireyden salaisuus.

 

Teksti Pirjo Nironen