Celian historia

Celia on palvellut sokeita ja heikkonäköisiä suomalaisia jo vuodesta 1890. Kirjastotoiminnan käynnisti vuosisadan vaihteessa Kirjoja Sokeille -yhdistys. Valtion omistama erikoiskirjasto Celia on ollut vuodesta 1978.
 

Kirjoja Sokeille -yhdistyksen perusti aprillipäivänä vuonna 1890 vasta 23-vuotias senaattorintytär Cely (Cecilia) Mechelin, joka halusi ystävättäriensä kanssa "avata kirjallisuuden aarreaitan sokeille".
 

Kirjoja Sokeille -yhdistyksen jäsenten tärkein tehtävä oli Braillen pistekirjoitusjärjestelmään perustuvien kirjojen jäljentäminen eli kopioiminen käsin kirjain kirjaimelta. Pistekirjat jäljennettiin siannahka- tai sinkkitaulun ja pienen naskalin avulla.
 

Sinkkitaulut ja naskalit vaihtuivat vähitellen pieniin pistekirjoituskoneisiin. Sotien jälkeen kirjasto sai oman pistekirjapainon. Vuonna 1955 kirjaston kokoelmiin tulivat mukaan myös avokelanauhoille taltioidut äänikirjat, jotka helpottivat erityisesti sotasokeiden lukuharrastusta.
 

Vuonna 1978 kirjasto siirtyi valtion omistukseen. Se merkitsi kirjastolle resurssien lisääntymistä sekä siirtymistä yhteiskunnallisen päätöksenteon piiriin. Kirjaston toimintaa ohjaavat laki ja asetus näkövammaisten kirjastosta. Valtiollistamisen myötä kirjaston palveluiden piiriin tulivat myös muut lukemisesteiset, kuten henkilöt, joilla on lukivaikeus.
 

Kirjasto otti nimen Celia käyttöön vuonna 2001 kunnianosoituksena perustajalleen Cely Mechelinille. Vuonna 2004 Celia muutti Itäkeskukseen Iiris-taloon, jossa toimii myös muun muassa Näkövammaisten Keskusliitto.