Celian historia
Celia on palvellut sokeita ja heikkonäköisiä suomalaisia jo vuodesta 1890. Kirjastotoiminnan käynnisti vuosisadan vaihteessa Kirjoja Sokeille -yhdistys. Valtion omistama erikoiskirjasto Celia on ollut vuodesta 1978.
Säätyläisnaisten vapaaehtoistyötä
Kirjoja Sokeille -yhdistyksen jäsenten tärkein tehtävä oli Braillen pistekirjoitusjärjestelmään perustuvien kirjojen jäljentäminen käsin kirjain kirjaimelta. Pistekirjat jäljennettiin siannahka- tai sinkkitaulun ja pienen naskalin avulla.
Sinkkitaulut ja naskalit vaihtuivat vähitellen pieniin pistekirjoituskoneisiin, ja sotien jälkeen kirjasto sai oman pistekirjapainon. Vuonna 1955 kirjaston kokoelmiin tulivat mukaan myös avokelanauhoille taltioidut äänikirjat, jotka helpottivat erityisesti sotasokeiden lukuharrastusta.
Cely Mechelin johti kirjastoa sen perustamisesta vuoteen 1932 saakka. Kirjasto otti nimen Celia - Näkövammaisten kirjasto käyttöön vuonna 2001 kunnianosoituksena perustajalleen Cely Mechelinille.
Toiminta valtiolliseksi vuonna 1978
Yhteiskunta alkoi tukea kirjaston toimintaa taloudellisesti jo 1920-luvulla. Kuitenkin vasta 1960-luvulla kirjojen lukeminen alettiin mieltää oikeudeksi, jonka yhteiskunta on velvollinen järjestämään kaikille kansalaisilleen - myös niille, jotka eivät voi lukea painettua tekstiä.
Siirtyminen valtion omistukseen vuonna 1978 merkitsi kirjastolle resurssien lisääntymistä ja siirtymistä yhteiskunnallisen päätöksenteon piiriin. Valtiollistamisen myötä kirjaston palveluiden piiriin tulivat myös muut lukemisesteiset, kuten lukihäiriöiset.
Nykyään kirjaston toimintaa ohjaavat laki ja asetus näkövammaisten kirjastosta.
Vuonna 2004 Celia muutti Mäkelänkadulta Itäkeskukseen aivan uuteen Iiris-taloon, jossa toimii myös mm. Näkövammaisten Keskusliitto.
Tutustu myös Celian 120. juhlavuoden historiikkiin (Word, 39 kt)
